— Perillä, mutta missä on Aaste-tupa?
He viittasivat: — Tuossa se on.
Tuijotimme siihen kaikki kolme — sehän näytti vain pieneltä harmaalta, viheliäiseltä navetalta!
— Tämä ei luonnollisesti ole oikea, — sanoi Susanna — he ovat ajaneet harhaan.
— Palaisimmeko samaa vaarallista tietä? — sanoi Dorthe.
Siinä ei ollut lukkoa ovella, ainoastaan kuusenoksa säpissä.
— Viijääkö nämä tavarat tuppaa? — sanoi kyytimies.
Kukaan meistä ei vastannut — he muuttivat ne sisälle joka tapauksessa: matkalaukut, laatikot ja säkit.
Huone tuli kamaa täyteen. Se oli hirmuinen pöksä. Ovi vei aivan suoraan pihalle, pieni, neliruutuinen ikkuna — kaikki sisällä oli niin sanomattoman harmaata. Ja mikä merkillinen haju!
Pikkuruisen ikkunan edessä oli rahi, nurkassa pöytä, keskellä pisintä seinää takka ja toisessa nurkassa kaksikerroksinen sänky.