Siellä oli aivan kauheata.
— Ei, tämä on todellakin sellaista, — alkoi Susanna — ettei meillä ole muuta neuvoa kuin ajaa alas jälleen.
— Ei, ei, — sanoi Dorthe — niin, silloin tahdon kävellä koko matkan.
— Myö otetaa vähä ettonetta ja lähtää sitte takasi, — sanoi ajuri pistäen päänsä ovesta.
— Olisipa se papintytär saattanut sanoa, kuinka inhoittavaa täällä on, — valitin minä.
— Hän on halpamaisesti meitä pettänyt, — sanoi Susanna.
— Mutta ei sekään mitään pyhitä, että heti paikalla lähdemme takaisin, — sanoin minä — ja mihinpä me sitten menisimme?
— Minä en nyt jaksakaan mennä, — sanoi Dorthe, — minua väsyttää niin kauheasti.
— Hui, hai, on parasta, että jäämme tänne — päätin minä.
— Hyi toki, — sanoi Susanna — tähän kauheaan tupaan — täällähän on köyhän ja vanhan haju!