— Pelästyikö my ladies minu? — sanoi hän hilpeä välke noissa pähkinänruskeissa.
— Emme suinkaan, — vastasimme kaikki yhteen ääneen.
— Te varmaankin olitte heittänyt pois sikarin, — sanoin minä. — Olitte vähällä polttaa metsän — se oli jo tulessa alempana tien kohdalla.
— Minä ei ajatellu — minä hyvin onneton —
— Me sammutimme sen, — sanoi Dorthe.
Hän kääntyi Dortheen ja hymyili vielä enemmän.
— Minä kiittä paljo —
Susanna sanoi sitten, ja se olikin aivan totta, että hän kiitti ainoastaan Dorthea, ja toinen otti vastaan, vaikka hän oli koko ajan vain seisonut huutaen, että siellä oli pommi ja että meidän tuli varoa.
— Minä ilon hämmästy kohdata nuoret ladies täällä hyvin yksinäne, — sanoi hän vieläkin enemmän hymyten.
— Asumme eräässä täällä lähellä olevassa tuvassa, — sanoi Dorthe.