— Me olemme olleet täällä kolme päivää, — sanoi Dorthe.
— Niin moni päivä mennyt multa hukka —
Miten hirveän herttainen hän olikaan! Hän tahtoi auttaa meitä kaikkia samalla kertaa mäkeä ylös.
— Ah, minu piti olla kolme käsi, — nauroi hän.
— Me selviydymme erinomaisesti omin neuvoin, — sanoin minä.
— Ei, — nauroi Dorthe, — minä tahdon mielelläni apua.
Ja miten viehättävästi hän tarttuikaan meitä jokaista käteen ja veti meidät ylös.
Ajattelin mielessäni: — Sinä olet loordi — sinä olet ehdottomasti loordi.
Ajatelkaapa sitten mitä suloisinta kesäpäivää — vanamon tuoksu huumaa, auringonsäteet luovat hohtoaan punasenruskeihin mäntyihin ja vihreisiin, tuoksuviin mättäisiin ja mustikanvarsiin —
En osaa kuvata, miten kaikki todellisuudessa oli — se on elettävä.