Hän oli kauhea sanomaan kohteliaisuuksia, — mutta juuri se oli hirveän hauskaa.
Samaa kyytiä hän kokosi äkkiä tikkuja ja sai oivallisen valkean takkaan.
Säilykerasian, joka muutoin on niin kiusallinen, hän sai auki tuossa tuokiossa.
— Nyt minä laitta putinki, — sanoi hän.
— Meillä ei ole mitään, mistä laittaa, — sanoin minä.
— Ah, sitten me syö lihapallero, hyvä —
Katoimme pöydän tuvan siimekseen, vilpoisaan paikkaan, missä ruoho oli sanomattoman raitista. Hän kilisti meidän kanssamme jääkylmää purovettä teekupissa.
— Minä kiittä teitä ja pyydä kauniisti — saanko tulla taas?
— Saatte, saatte, saatte, — huusimme me kaikki kolme. Ja Dorthe lisäsi: — Tulkaa huomenna —
Silloin vieras kilisti kuppiaan hänen kanssaan yksin. Ja Dorthe säteili.