— Well — well —
Butler tarjosi jälleen uutta lajia. Taivas — mitä kaikkea he söivätkään puoliseksi.
Jim ei ollut ollenkaan samankaltainen kuin Aaste-tuvassa, vaan juhlallinen ja ylen kohtelias isälleen.
— Isä kysy tahtoko my ladies lohi, jonka hän itse onki —
Me punastuimme jälleen ja kiitimme.
— Butler tuo sen teille, — sanoi vanha herra.
Siunaa ja varjele. Toisiko hieno Butler lohen — silloin olisi parempi, että me itse ottaisimme sen mukaamme.
Minä sanoin sen Jimille. Mutta hän pudisti vain päätään sanoen: — Ei, ei.
Jos englantilaisista tuntuu samalta kuin meistä tällä puolisella Svartliessa, niin minun täytyy sanoa, että heillä on murheellista ja ikävää.
Ainoastaan hienoa ja juhlallista ja paljon hopeaa ja takana vanha palvelija, joka laskee ruokapalat.