Vanha mr. Burns oli saanut lohen ja tuli hieman hauskemmaksi. Jim nauroi.
— Minu isä sano, my ladies saa kukin lohi koti —
Kolme isoa lohta Aaste-tuvassa! Aivan mahdotonta — mutta tuhannet kiitokset yhdestä!
Jim kilisti samppanjassa: — Kiitos suuri, että minä saa tulla
Aaste-tupa —
Ja vanha mr. Burns kilisti: — Terve tulemaan takaisin kalastamaan!
Ajatelkaapa! Hän melkein hymyili Dorthelle.
Se oli ainoastaan pienen pieni hymy, joka tuskin oli hymy ollenkaan, mutta se oli kuitenkin hänen silmissään.
— Well, well, — sanoi hän. Mutta mitä hän tarkoitti well'illään, siitä minulla ei ole aavistustakaan.
Sitten vaistoni sanoi minulle, että meidän piti kiittää — ja lähteä.
Jim ei pannut vastaan. Annoimme vanhalle herralle kättä ja kiitimme — Dorthe otti jäähyväiset yhtä kauniisti ja juurtajaksain kuin hän tervehtikin — muuan poika kantoi lohta jälkeemme, se ei siis kuitenkaan ollut Butler.