— Minusta hän on jalo, — sanoi Dorthe.
— Jalo! — tuhahti Susanna; — mitä sinä sillä tarkoitat?
— Tarkoitan luonnollisesti, että hän on jalo, — sanoi Dorthe.
— Hän lienee hyvin kiltti, — sanoin minä.
— Niin, kiltti ja ylevä, — sanoi Dorthe.
— Ylevä! — Susanna ja minä nauroimme.
Silloin Dorthekin nauroi: — Sanokaa mitä hyvänsä, hän on ylevä.
Joku tuli metsästä. Ihme ja kumma! Siinä oli Jim ja hänen isänsä.
Vanha herra, ilmi elävänä! Me sinkosimme kaikki ylös kuin raketit ja menimme heitä vastaan.
— Se oli kauhean hauskaa, — huusimme kaikki kolme yhteen ääneen.