Vanhus lateli koko joukon sanoja, ja Jim käänsi: — Minun isä tule tänne kysy my ladies, tahtoko he asu minu talo — kaksi huone ylhä — olla minu vieras.
— Taivas! — katselimme toisiimme.
— Minä kerto isä maakiertäjä, joka potki ovi — hän ei pidä siitä — siksi hän kysy — tahto my ladies asu häne tykö — minä paljo iloine.
Jim hymyili meille kaikille kolmelle: — Me pyytä suuri lohi, paljo — eikö tosi?
— Mutta Maailman Matti on nyt lähtenyt, — sanoin minä.
Jim käänsi: — Well, well, — sanoi vanhus, — mutta toinen saattaa tulla.
— Me tahdomme kauhean mielellämme asua teidän luonanne, — sanoi
Dorthe katsoen Jimiin.
— Tuhannet kiitokset, mutta meidän täytyy ensin kysyä kotoa, — sanoin minä.
— Well, well, — sanoi vanhus jälleen.
Me istuuduimme mäelle, josta koko laakso aukeni eteemme. Sinä päivänä oli ylen ihanaa katsella ulos; peninkulmittain näkyi ilmavia sinisiä tuntureita — alhaalla laaksossa näimme jokaisen vihreän peltotilkun, jokaisen vaalean koivun — ja ilma väreili päivänpaisteessa.