— Niin, hän on luonnollisesti mennyt tapaamaan häntä, — (kertaakaan hän ei kohottanut katsettaan, ompeli vain hitaasti ja huolellisesti ylen pitkällä säikeellä) — mutta siihen minä todellakin pitäisin itseni liian hyvänä — (taaskin hyvin huolellinen pisto) — tällä tavalla hän varmaankin saa hyvin omituisen käsityksen — (sitten Susanna silitti työtään, kallisti päätänsä tutkien sitä) — meistä kaikista kolmesta —
— Luuletko, että he ovat päättäneet tavata toisiaan? — kysyin minä.
— Sen voit ymmärtää, — sanoi Susanna kauhean loukkaantuneena.
— Niin, tiedämmehän, että Dorthe on liian pelkuri kulkeakseen yksin metsässä.
— Mitä luulet hänen vanhan, hienon isänsä sanovan — teen sinulle tämän omantunnonkysymyksen — (ja Susanna katsoi ankarana minuun) — eikö sinunkin mielestäsi ole sopimatonta oikein päättää tapaamisia englantilaisen kanssa?
— Sehän on vain Jim —
— Vain Jim! — äyhkäisi Susanna; — on todellakin suututtavaa nähdä, miten Dorthe keikailee hänelle.
— Sitä me totisesti teemme kaikki kolme, Susanna —
— Tiedätkö — siitä minä olen erossa —
— Sinunkin mielestäsi hän on suloinen —