— Ah, jospa olisimme Svartliessa, — kuiskasi Dorthe.
— Menemme sinne huomenna, — sanoin minä, — hänhän kutsui meidät —
— Niin, tämähän on siinä määrin — sanoi Susanna —
Vihdoinkin tuli levollisempaa — rajuilma vetäytyi itään päin metsän yli — mutta sade solisi ulkona aamun mustanharmaassa hämyssä.
— Myö tahotaa muata tiällä lattiilla, tämä likka ja minä, — sanoi
Matti.
Niin, huomenna me menemme Svartlieen, mr. Burnsin luo, sillä tämä oli jo ollut kauheaa.
XII.
Raitis, puhdistava tuuli vinkui yöllisen rajuilman jälkeen laaksossa. Suuria, valkoisia, villaisia pilviä leijaili päämme päällä kaunokinsinisellä taivaalla; mutta ilma oli kylmä.
Me värisimme ja palelimme istuessamme kynnyskivellä oven edessä; maa oli sateesta likomärkä, ja puro kohisi kellervänä ja tulvien.
Ja tupamme oli täynnä hapanta, harmaata savua.