— Luulen, että menemme tiehemme, — kuiskasin minä jälleen.
— Oletko hullu, — kuiskasi Susanna tyrkäten minua selkään.
Silloin kuulimme ääniä ylhäältä. Vilkasta englantilaista puhetta, mutta siellähän oli naisääniäkin —
— Siellä on naisia, — kuiskasin minä. Toiset tuijottivat silmät pyöreinä kuin pallot.
No, siunaa ja varjele — tuolla tulee nuori nainen kapeita kierreportaita.
Kasvoni muistuttivat keitettyä merikrapua. — Haluaisimme puhutella nuorta mr. Burnsia.
Hän näytti hämmästyneeltä. Tuo ihminen ei ollut suinkaan kaunis — hampaat ulkonevat ja pitkät, silmät liikkumattomat, kaunokinsiniset, ja tukkamytty punaisenkeltainen. Astuessaan hän nosti jalkojaan kuin olisi kulkenut korkeassa heinikossa.
— Jim — Jim, — huusi hän portaita ylös, — täällä on kolme ladies.
Ja Jimin ääni ylhäältä.: — My ladies, my ladies, — hän hyökkäsi alas.
Ja sitten minun täytyi ruveta selittämään asemaa, samalla kun punaisenkeltainen, pitkähampainen seisoi tarkastellen meitä.