Oli hirveän noloa. Mieluummin olisin kestänyt kymmenen ukkosenilmaa
Aaste-tuvassa.
— Hyvin hauska, hyvin hauska, että my ladies tulla, — sanoi Jim, mutta koko hänen kauniit kasvonsa olivat ruusunpunaiset, hän tuntui kauhean levottomalta ja huusi joka ovesta:
— Butler, Butler! —
Butler tuli arvokkaana ja totisena, matalalla äänellä ja nopeaan Jim puhui pitkät jutut hänen kanssaan. Vanha mr. Burns tuli vielä jäykempänä ja vielä kankeampana.
— Minu isä pahoilla, että my ladies saa vain yksi huone, kun minu täti, mrs. Lowell ja häne tytär tuli juuri tänne meidän luo —
— On parasta, että me käännymme takaisin, — sanoin minä.
— Ei, ei — hyvin hyvä huone — me ei tiesi yhtä, mrs. Lowell täällä hyvin äkki, — sanoi Jim.
Hän ei näyttänyt erittäin ihastuneelta.
Emme nähneet sen enempää tätiä emmekä serkkua, mutta Jim sijoitti meidät kolmelle tuolille ruokasaliin ja antoi meille portviiniä äärettömän suurista laseista. Ollessaan yksin meidän kanssamme oli Jim entisellään, mutta heti Butlerin tultua sisään hän kävi jäykäksi ja ylen kohteliaaksi.
Ylhäällä myllisteltiin ja muuteltiin huonekaluja. Jim kulki edestakaisin, ja hänen kasvonsa tulivat yhä punaisemmiksi.