— Luulen, että me lähdemme takaisin, — kuiskasin minä molemmille toisille.
— Oletko hullu? — kuiskasivat he vastaan.
Butler tuli ovessa: — Neitien huone on valmis. — Tunsin itseni kokonaan kuokkavieraaksi. Kolme telttasänkyä oli vierekkäin varsin pienessä huoneessa.
Istuimme kukin sängyssämme. Ajatelkaapa, että Dorthe melkein itki. —
Minusta Jimkin on niin kummallinen, — kuiskasi hän.
— Niin, joko Lowellit tahi me tulimme sopimattomaan aikaan, — sanoin minä.
— Tietysti nuo kaksi häijyläistä, sanoi Susanna.
Alkoi jälleen sataa. Tuuli pieksi sadetta ikkunaan.
— Tämä on oikea elämys, kuten sinä, Susanna, arvelit, — sanoin minä; — minä hyppäisin mielelläni ikkunasta ja menisin takaisin Aaste-tupaan.
Ovelle naputettiin. Butler jälleen — ylpeänä ja inhoittavana: —
Dinner.
Me korjasimme hieman tukkaamme ja menimme alas hätääntyneinä.