— Tarkoitatteko Alamgiria? Niin, hän oli tietysti hurskaampi. Mutta Babur ei milloinkaan elämässään pettänyt ystävää, enkä minä tänä aamuna saata ajatella muita kuin häntä. Tiedättekö, kuinka hän kuoli? Hän uhrasi henkensä poikansa puolesta. Hänen kuolemansa oli paljon tuskallisempi kuin taistelussa kaatuminen. Kuumuus yllätti heidät. He aikoivat palata Kabuliin ennen kuuman vuodenajan alkua, mutta eivät voineetkaan valtionasioiden vuoksi, ja Humayun sairastui Agrassa. Babur käveli silloin kolmesti vuoteen ympäri ja sanoi: »Olen kantanut sen pois». Ja hän kantoikin sen pois, kuume jätti pojan rauhaan, mutta tarttui häneen ja hän kuoli. Senvuoksi pidän enemmän Baburista kuin Alamgirista, vaikka minun ei oikeastaan pitäisi tehdä niin. Mutta en saa viivyttää teitä. Näen, että olette valmiit lähtemään.
— Emme ollenkaan, sanoi neiti Quested istuutuen rouva Mooren viereen. —
Kuuntelemme teitä mielellämme.
Vihdoinkin Aziz puhui sellaista, minkä hän tiesi ja tunsi, puhui samalla tavalla kuin Fieldingin puutarhassa; nyt hän oli jälleen itämaalainen opas, jolle he voivat antaa arvoa.
— Minusta on aina niin hauskaa haastella moguleista. Mitään sen hauskempaa en tiedäkään. Nuo ensimmäiset kuusi keisaria olivat kaikki ihmeellisiä miehiä, ja heti kun jonkun nimi, vaikkapa kenen hyvänsä heistä, mainitaan, unhotan kaiken muun maailmassa. Ette voisi löytää kuutta sellaista hallitsijaa maailman kaikista maista, ette niin peräkkäin — isää ja poikaa, tarkoitan.
— Kertokaa jotakin Akbarista.
— Ah, olette kuullut Akbarin nimen! Hyvä. Hamidullah, johon vielä tulette tutustumaan, väittää Akbarin olleen suurimman heistä kaikista. Mutta minä puolestani sanon, että Akbar oli ihmeellinen, vaikka hän olikin puoleksi hindu; hän ei ollut oikea muhamettilainen, minkä johdosta Hamidullah aina huomauttaa: »Eihän Baburkaan ollut, koska hän joi viiniä!» Mutta Babur katui aina jälkeenpäin, mikä on otettava huomioon. Akbar ei katunut milloinkaan uuden uskonnon tuomista valtakuntaansa pyhän Koraanin tilalle.
— Mutta eikö Akbarin uusi uskonto ollut hyvin kaunis? Senhän piti levitä koko Indiaan.
— Hyvin kaunis, neiti Quested, mutta järjetön. Teillä on oma uskontonne, kuten minullakin omani. Se on parasta. Ei mikään leviä koko Indiaan, ei mikään, ja siinä juuri Akbar erehtyi.
— Niinkö luulette, tohtori Aziz? Adela sanoi miettiväisesti. — Toivon teidän olevan väärässä. Tähän maahan täytyy tulla jotakin yhteistä — en tarkoita uskontoa, koska en ole itsekään uskonnollinen, mutta jotakin muuta, sillä kuinka voitaisiin muuten kaikki erotukset poistaa?
Hän tarkoitti sitä yleistä veljeyttä, josta Aziz joskus haaveili, mutta heti kun se ilmaistiin suorasanaisesti, muuttui se mahdottomaksi.