— Onko teillä lapsia?
— On kolme, Aziz vastasi varmemmasti.
— Onko niistä teille suurtakin iloa?
— Kyllä, jumaloin heitä, Aziz vastasi nauraen.
— Uskon sen. Kuinka kaunis itämaalainen mies Aziz olikaan, ja varmaan olivat hänen vaimonsa ja lapsensakin yhtä hyvännäköisiä, sillä ihmisethän saavat tavallisesti sitä, mitä heillä jo entuudestaan on. Adela ihaili häntä ilman persoonallista lämpöä, koska hänen veressään ei ollut lainkaan seikkailunhalua, mutta hän otaksui Azizin vaikuttavan lumoavasti oman rotunsa ja yhteiskunnallisen asemansa naisiin, ja kärsi siitä, ettei heillä kummallakaan, ei Ronnylla eikä hänellä, ollut minkäänlaista ruumiillista kauneutta. Sellaisen täytyy vaikuttaa suhteeseen — kaunis, paksu tukka ja ihanteellinen iho. Azizilla oli varmaankin monta vaimoa — rouva Turtonin sanojen mukaan muhamettilaiset pitivät lujasti kiinni laissa säädetyistä oikeuksistaan neljään naiseen. Ja koska Adelalla ei ollut muita puhetovereita tällä ikuisella kallionhuipulla, ei hän lainkaan hillinnyt haluaan puhua avioliitosta. Hän kysyi suoraan, rehelliseen ja tutkivaan tapaansa: — Onko teillä yksi vai useampia vaimoja?
Kysymys loukkasi nuorta miestä äärettömästi. Se hyökkäsi erään hänen uskontonsa uuden uskonkappaleen kimppuun, ja uusiin uskonkappaleihin on vaarallisempi kajota kuin vanhoihin. Jos Adela olisi sanonut: »Palveletteko yhtä vai useampaa jumalaa?» ei hän olisi loukkautunut niin kovasti. Mutta kun sivistyneeltä muhamettilaiselta kysytään, kuinka monta vaimoa hänellä on, on se jotakin inhoittavaa ja hirveätä. Hän ei oikein tiennyt, kuinka olisi salannut hämmennyksensä. — Yksi, ainoastaan yksi minun erityisessä tapauksessani, hän änkytti päästäen Adelan käden irti. Jyrkänteen huipulla oli monta luolaa ja ajatellen: »Kirotut englantilaiset, he ovat samanlaisia, vaikka olisivat kuinka hyviä tahansa», hän sukelsi erääseen luolaan tyyntyäkseen. Adela seurasi hitaasti hänen jäljessään, tietämättä ollenkaan sanoneensa mitään sopimatonta, ja kun hän ei nähnyt Azizia, meni hänkin eteensä avautuvaan luolaan ajatellen toisaalta tällaisten retkien ikävyyttä ja toisaalta avioliittoaan.
XVI
Aziz odotti hetkisen luolassaan ja sytytti savukkeen, voidakseen sanoa Adelalle heidän tavatessaan: »Pistäysin tänne sytyttämään savukkeen», tahi muuta sellaista. Kun hän tuli luolasta, hän näki oppaan seisovan yksinään pää kallellaan tarkkaillen jotakin. Tämä sanoi kuulevansa ääntä, ja nyt Azizkin kuuli sen. Se oli auton moottorin säksytystä. He olivat nyt Kawa Dolin rinteellä ja kiivettyään vielä parikymmentä metriä, he saattoivat nähdä vilahduksen tasangosta. Muuan auto lähestyi Chandraporesta päin. Mutta he eivät saaneet sitä oikein näkyviinsä, koska vuoren kohtisuora seinämä pullistui juuri laen vieressä ulospäin, niin että vuorenjuurta ei voinut hyvin nähdä, ja auto katosi näkyvistä tultuaan lähemmäksi. Se näytti selvästi pysähtyvän juuri heidän alapuolellaan siihen paikkaan, jossa tie muuttui poluksi.
Aziz riensi kertomaan tätä tärkeää uutista vieraalleen.
Opas sanoi hänen menneen luolaan.