En millään muotoa! Hän riensi hakemaan.
Herra Fielding! huusi rouva Moore varjoisasta nurkastaan. He eivät olleet puhelleet keskenään vielä, koska Fielding oli tullut leiriin juuri silloin, kun Aziz oli laskeutunut sinne rinnettä pitkin.
Hyvää huomenta jälleen! Fielding huusi huojentuneena, nähdessään kaiken olevan kunnossa.
— Herra Fielding, oletteko tavannut neiti Questediä?
— En, minähän tulin äsken juuri. Missä hän on?
— En tiedä.
— Aziz, mihin olette pannut neiti Questedin?
Azizin, joka tuli takaisin wiskylasi kädessä, täytyi ajatella hetkinen. Hänen sydämensä oli täynnä uutta onnea. Huviretki oli parin kolmen onnettomuudenuhkan haihduttua onnistunut paremmin kuin hän oli uskaltanut toivoakaan, koska Fielding ei ollut ainoastaan tullut itse, vaan tuonut vielä mukanaan kutsumattoman vieraankin.
Ah, teidän ei ollenkaan tarvitse olla huolissanne hänestä! hän sanoi. —
Hän meni vain tervehtimään neiti Derekiä. Terveydeksenne!
— Olkoon menneeksi, mutta ei terveydeksenne, sanoi Fielding nauraen. —
Indian kunniaksi!