— Teidän ja Englannin kunniaksi!
Neiti Derekin ohjaaja pysähdytti kuitenkin sen kulkueen, joka juuri oli lähtenyt liikkeelle noutamaan hänen emäntäänsä leiriin. Hän ilmoitti, että neiti oli palannut Chandraporeen tuon toisen nuoren naisen kanssa ja lähettänyt hänet tuomaan siitä sanaa heille. Neiti ohjasi itse autoa.
— Se tuntuu hyvin uskottavalta, Aziz sanoi. — Tiesin heidän olevan kiertomatkalla.
— Chandraporeenko? Mahdotonta! Mies on erehtynyt, huudahti Fielding.
— Miksi hän olisi erehtynyt? Aziz oli pettynyt, mutta ei välittänyt suuriakaan siitä. Nuo molemmat nuoret naiset olivat varmaankin hyvin hyviä ystäviä. Hän olisi mielellään tarjonnut heille kaikille neljälle aamiaisen, mutta vieraiden pitää saada tehdä mielensä mukaan, muuten he eivät tunne oloansa vapaaksi. Ja hän lähti iloisena tarkastamaan lientä ja jäätä.
— Mitä onkaan tapahtunut? kysyi Fielding, joka heti tunsi jotakin menneen vinoon. Neiti Derekhän oli koko matkan jutellut huviretkestä ja sanonut sitä miellyttäväksi yllätykseksi. Rouva Moore istui heilutellen jalkaansa ja näytti nyrpeältä ja veltolta. — Neiti Derek on hyvin kiusallinen ja hätäinen, hänellä on aina kiire ja hän haluaa alituisesti jotakin uutta. Hän on valmis mihin muuhun tahansa, paitsi palaamaan takaisin sen indialaisen naisen luo, joka maksaa hänelle palkan.
Fielding, jolla ei ollut mitään neiti Derekiä vastaan, vastasi: —
Hänellä ei ollut mitään kiirettä, silloin kuin läksin hänen luotaan.
Chandraporeen paluusta ei ollut lainkaan puhetta. Mutta näyttää siltä
kuin neiti Questedillä olisi ollut kiire.
— Adelallako? Hänellä ei ole milloinkaan elämässään ollut kiirettä, sanoi vanha rouva tiukasti.
— Luulen kuitenkin, että vain neiti Quested on halunnut palata takaisin kaupunkiin. Tiedän sitäpaitsi varmasti, että se on niin, toisti rehtori. Hän oli vihoissaan, mutta vain itselleen. Hän oli aloittanut tulemalla liian myöhään junalle, mitä laiminlyöntiä hänelle ei ollut milloinkaan ennen sattunut, ja päästyään nyt vihdoinkin perille hän tuhosi toistamiseen Azizin suunnitelmat. Hän haki jotakuta, jota hän olisi voinut syyttää, ja rypisti otsaansa rouva Moorelle rehtorin elkein. — Aziz on tavattoman miellyttävä mies, hän sanoi vihdoin.
— Niin, tiedän sen, rouva Moore vastasi haukotellen.