— Ah, kuinka te puhuttekaan, mutta meidän täytyy elää tässä maassa.
Chandraporen etevin lainoppinut, joka käyttäytyi arvokkaasti ja oli suorittanut tutkintonsa Cambridgessä, oli aivan pyörällä päästään. Hänkin piti Azizista ja tiesi häntä väärin syytettävän, mutta uskollisuus ei ollut hänen mielestään ehdoton ja ensimmäinen velvollisuus, ja hän lörpötteli politiikasta ja todistuksista tavalla, joka teki englantilaisen alakuloiseksi. Fieldingilläkin oli huolia — hän ei pitänyt kiikarista eikä ristiriitaisesta opasta koskevasta selityksestä — mutta hän karkoitti ne mielestään, antamatta niiden vaikuttaa sydämeensä. Aziz oli viaton, ja sille otaksumalle piti koko puolustuksen perustua. Ne, jotka sanoivat häntä syylliseksi, olivat väärässä, ja heidän lepyttämisensä oli toivotonta. Samalla hetkellä, jolloin hän liitti kohtalonsa indialaisten kohtaloon, hänelle selveni, millainen kuilu erotti hänet heistä. Aina he pettävät luottamuksen jollakin tavoin. »Aziz oli koettanut paeta poliisia, eikä Muhammed Latif ollut estänyt näpistelyä. Ja nyt Hamidullah. Sen sijaan, että hän olisi ollut vireä ja innokas ajamaan ystävänsä asiaa, hän tuhlasi vain aikaa. Ovatko indialaiset roistoja? Eivät, mutta heidän on vaikea päästä alkuun ja he pelästyvät helposti. Pelkoa on kaikkialla, ja sille pohjalle perustuu brittiläinen Raj; sama kunnioitus ja sama alamaisuus, joista Fieldingkin nautti, olivat vaistomaisia sovintouhreja. Hän pyysi Hamidullahia rohkaisemaan mielensä, koska kaikki tulisi menemään vielä hyvin, ja Hamidullah rohkaisikin mielensä ja muuttui taistelunhaluiseksi ja järkeväksi. McBryden lausunto: »Jos poistutte rivistä, jää siihen aukko», osoittautui nyt todeksi.
— Ensiksikin on kysymys takuusta…
Hakemus on jätettävä samana iltana. Fielding halusi antaa vakuuden, mutta Hamidullah oli sitä mieltä, että heidän piti neuvotella ensin Nawab Bahadurin kanssa.
— Miksi haluatte sekoittaa hänet juttuun?
Lainoppinut tahtoi sekoittaa siihen kaikki ihmiset. Sitten hän ehdotti, että puolustusasianajajaksi valittaisiin joku hindu, koska puolustus siten tulisi tehokkaammaksi. Hän mainitsi pari kolme nimeä — toisilta paikkakunnilta kotoisin olevia lakimiehiä, jotka eivät olleet sekautuneet paikallisiin oloihin — ja sanoi valitsevansa mieluimmin Amritraon, erään kalkuttalaisen asianajajan, jolla oli kuuluisa ammatti- ja yksityismaine, mutta joka oli tunnettu kiihkeäksi englantilaisten vihaajaksi.
Fielding epäröi, koska se hänen mielestään oli menemistä toiseen äärimmäisyyteen. Aziz oli pelastettava, mutta karttaen mahdollisuuden mukaan rotuvihan kiihdyttämistä. Amritraoa inhosivat kaikki kerhossa. Hänen kutsumistaan pidettäisiin poliittisena haasteena.
— Ei, meidän täytyy iskeä koko voimallamme. Kun äsken näin likaisen poliisin kantavan ystäväni yksityispapereita, ajattelin: »Amritrao on mies, joka voi selvittää tämän».
Seurasi synkkä vaitiolo. Temppelin kello jatkoi kumajamistaan. Tämä äärettömän pitkä ja hirmuinen päivä ei ollut vielä täysin lopussa. Valtionkoneiston hampaat jatkoivat työtään; lähetettiin ratsastava sananviejä viemään maistraattiin poliisipäällikön virallista selostusta vangitsemisesta. — Älkää tehkö sitä enää mutkallisemmaksi, vaan antakaa tutkimuksen käydä kulkuaan, pyysi Fielding nähdessään miehen katoavan tomupilveen. — Meidän täytyy voittaa, toisin ei voi käydä. Neiti ei voi mitenkään pysyä syytöksessään.
Tämä lohdutti Hamidullahia, joka huomautti vakavasti: — Jos juttu saa suotuisan käänteen, joutuvat englantilaiset melko ikävään asemaan.