— Hyvästi nyt, hyvä Hamidullah. Nyt meidän pitää luopua arvonimien käyttämisestä. Sanokaa Azizille sydämelliset terveiseni, kun tapaatte hänet, ja pyytäkää häntä pysymään rauhallisena. Nyt palaan takaisin kouluun. Jos teillä on minulle jotakin asiaa, niin soittakaa, mutta ellei se ole mitään erittäin tärkeää, niin älkää soittako, sillä minulla on hyvin paljon työtä.
— Hyvästi, hyvä Fielding. Aiotte siis todellakin liittyä meihin omianne vastaan?
— Ehdottomasti.
Hän oli pahoillaan, että hänen oli ollut pakko ilmaista kantansa. Hän olisi halunnut selviytyä Indiasta saamatta nimilippua selkäänsä. Tämän jälkeen alettaisiin häntä nimittää »englantilaisviholliseksi» ja »epäiltäväksi» — kuluneita sananparsia, jotka ärsyttivät häntä ja vähensivät sitä hyötyä, jota hän olisi voinut tehdä. Hän aavisti, että tästä tulisi sekä traagillinen että vaarallinenkin selkkaus; hän oli jo näkevinään useita pieniä työläitä solmuja, ja joka kerta, kun hänen katseensa sattui kohdistumaan niihin, näyttivät ne muuttuneen suuremmiksi. Vapauteen syntyneenä hän ei pelännyt kaaosta, mutta ei voinut sivuuttaa tosiseikkojakaan.
Päivän tämän osan lopetti kummallinen ja epämääräinen keskustelu professori Godbolen kanssa. Tuo ainainen juttu kyykäärmeestä oli jälleen esillä. Muutamia viikkoja sitten oli eräs opettaja, vastenmielinen parsilainen, löytänyt luokkahuoneesta kiemurtelevan kyykäärmeen. Se oli mahdollisesti voinut tulla sinne itse, mahdollisesti ei, ja opettajakunta vaivasi sillä yhä vieläkin päällikköään tuhlaten hänen aikaansa teorioillaan. Käärme oli niin vaarallinen eläin, ettei Fielding voinut ilman muuta sivuuttaa juttua, ja he tiesivät sen. Senvuoksi oli hänen pakko, vaikka hänellä olikin toisenlaisia huolia miettiessään, voisiko hän lähettää neiti Questedille armahdusanomuksen Azizin puolesta, kuunnella sekavaa selostusta, jossa ei ollut alkua eikä loppua ja joka oli kokonaan vailla perusteita. Lopuksi professori Godbole sanoi: — Saanko nyt sanoa hyvästi? mikä aina tarkoitti sitä, ettei hän ollut vielä puhunut suutansa puhtaaksi. — Kun nyt sanon hyvästi, saan samalla lausua suuren iloni sen johdosta, että sittenkin pääsitte Marabariin. Täsmällisyyden puutteestani ei siis aiheutunut teille kovin suurta harmia, sillä pääsitte sinne kuulemma hyvin miellyttävällä tavalla neiti Derekin autossa. Toivon huviretken onnistuneen hyvin.
— Puheestanne päättäen ette ole vielä kuullut uutista.
— Kyllä olen kuullut.
— Tokkohan. Azizille on tapahtunut jotakin hirveätä.
— Aivan niin. Koulussa ei juuri muusta puhutakaan.
— Mutta huviretkeä, jonka kestäessä jotakin sellaista tapahtuu, tuskin voi sanoa onnistuneeksi, sanoi Fielding kohottaen hämmästyneenä katseensa.