— En tiedä sitä, koska en ollut siellä.
Fielding tuijotti häneen jälleen — hyvin tarpeeton teko, koska mikään silmä ei olisi voinut huomata, mitä bramaanin sielussa liikkui, ja kuitenkin hänellä oli sielu ja sydänkin, ja kaikki hänen ystävänsä luottivat häneen, tietämättä miksi.
— Olen hirveästi pahoillani, Fielding sanoi.
— Huomasin sen heti tullessani huoneeseenne. En halua viivyttää teitä, mutta pyytäisin apuanne erään yksityisen pulman selvittämiseen. Kuten ehkä tiedätte, aion piakkoin lopettaa työni täällä.
— Olen ikäväkseni kuullut sen.
— Aion palata syntymäseudulleni Keski-Indiaan ja jatkaa opetustyötäni siellä. Tahtoisin perustaa sinne terveiden englantilaisten periaatteiden mukaisen lukion, juuri tämän maakuntaopiston kaltaisen.
— Entä sitten? Fielding kysyi huokaisten ja koettaen näyttää kiinnostuneelta.
— Nykyään on olemassa vain yksi kotimainen koulu Maussa.
Velvollisuuteni on koettaa saada aikaan parannusta kouluoloihin.
Aion neuvoa hänen korkeuttaan antamaan luvan ainakin yhden lukion
perustamiseen pääkaupunkiin ja mahdollisesti yhden jokaiseen maakuntaan.
Fielding nojasi päätään käsiinsä. Indialaiset olivat todellakin joskus aivan sietämättömiä.
— Pyytäisin teitä nyt auttamaan minua koulun nimen keksimisessä.