— Nimen keksimisessä? Fielding huudahti tuntien itsensä äkkiä ruumiillisesti sairaaksi, kuten päivällä odotussalissa.
— Niin juuri. Tahtoisin antaa sille sopivan nimen, joka tekisi sen yleisesti tunnetuksi.
— Minulla ei tosiaankaan ole minkäänlaisia koulujen nimiä päässäni enkä voi nyt ajatella muuta kuin Aziz raukkaa. Ettekö nyt ymmärrä, että hän istuu parhaillaan vankilassa?
— Kyllä, mutta en haluakaan vastausta kysymykseeni heti. Pyydän vain, että ajattaisitte asiaa sopivassa tilaisuudessa ja ehdottaisitte sitten pari kolme vaihtoehtoista nimeä. Olin ajatellut nimittää koulun »Herra Fieldingin lukioksi» tahi ellei se sovi, »Keisari Yrjö Viidennen lukioksi».
— Godbole!
Vanha mies risti kätensä näyttäen viekkaalta ja mielistelevältä.
— Onko Aziz syyllinen vai syytön?
— Sen ratkaisee oikeus. Tuomio tulee varmasti olemaan todistusten mukainen.
— Niin, mutta mikä on persoonallinen mielipiteenne? Tässä on mies, joka on ystävämme ja jota pidämme suuressa arvossakin, koska hän elää rauhallista elämää ja tekee työnsä hyvin. No, mitä johtopäätöksiä siitä voi tehdä? Voiko hän vai ei tehdä sellaista tekoa, josta häntä syytetään?
— Ah, sehän on vallan toinen kysymys kuin ensimmäinen, ja siihen on vaikeampi vastata, tarkoitan uskontomme kannalta. Tohtori Aziz on erinomainen nuori mies ja minä kunnioitan häntä suuresti, mutta kuvittelen teidän kysyneen minulta, voiko ihminen tehdä hyviä töitä tai pahoja töitä, mikä seikka on hyvin vaikea ratkaista. Hän puhui välinpitämättömästi ja katkonaisesti.