— Kysyn: tekikö hän sen vai ei? Onko se tarpeeksi selvää? Tiedän, ettei hän tehnyt sitä, ja se on minun lähtökohtani. Aion hankkia täydellisen selvyyden muutamien päivien kuluessa. Viimeinen mielipiteeni on, että syyllinen on opas, joka seurasi neitiä luolaan. Mistään vihamielisyydestä neiti Questedin puolelta ei voi olla puhetta, vaikka Hamidullah uskookin niin. Hänelle on varmasti tapahtunut jotakin hirveää. Mutta te puhutte ikäänkuin hyvä ja paha olisivat yksi ja sama asia.
— Ei, suokaa minulle anteeksi, mutta ei vallan niinkään uskontomme mukaan. Mitään ei voi tapahtua erillisesti. Koko maailma tekee hyväntyön, silloin kun sellainen tehdään, ja kun alhainen teko tehdään, tekee koko maailma senkin. Sallikaa minun ottaa tämä tapaus esimerkiksi selittääkseni teille tarkoitukseni.
Minulle on ilmoitettu, että Marabar-vuoristossa on tehty alhainen teko, jonka seurauksista eräs korkeasti kunnioitettu englantilainen nainen on vakavasti sairastunut. Vastaukseni kuuluu: — Teon suoritti tohtori Aziz. Hän vaikeni imaisten laihat poskensa kuopalle. — Sen suoritti opas. Hän vaikeni jälleen. — Sen suorittaja olitte te. Hänen ilmeensä muuttui samalla kertaa sekä rohkeaksi että araksi. — Sen tein minä. Hän katseli hämillään hihaansa. — Sen tekivät minun oppilaani. Sen on yhtä hyvin voinut tehdä tuo nuori nainen itsekin. Kun jotakin alhaista tapahtuu, on sen takana koko maailmankaikkeus. Asia on sama, kun jotakin hyvää tapahtuu.
— Ja samoin on varmaan silloinkin, kun jollekulle aiheutetaan kärsimyksiä ja niin edespäin, eikä kaikki ole mitään eikä mikään ole mitään, mumisi Fielding ärtyisästi, koska hän tarvitsi lujaa maata jalkojensa alle.
— Suokaa anteeksi, mutta nyt muutatte jälleen keskustelumme lähtökohtaa. Mehän väittelimme hyvästä ja pahasta. Kärsiminen on jotakin, joka koskee vain yksilöä. Jos nuori nainen saa auringonpiston, ei se merkitse mitään maailmankaikkeudelle. Ei niin mitään. Se on erillinen ilmiö ja koskee vain häntä itseään. Jos hän vain uskoisi, ettei hänen päätään pakota, ei hän olisi sairas ja koko juttu loppuisi siihen. Mutta pahan ja hyvän laita on vallan toisin. Ne eivät ole sitä, mitä te luulette niiden olevan, vaan ne ovat sitä, mitä ne ovat, ja jokainen meistä on ollut osaltaan vaikuttamassa kumpaankin.
— Te saarnaatte siis, että paha ja hyvä ovat yksi ja sama asia.
— En, pyydän jälleen anteeksi. Hyvä ja paha ovat eri käsitteitä, kuten niiden nimetkin. Mutta minun vähäpätöisen käsitykseni mukaan ne ovat Jumalan ominaisuuksia. Hän on läsnä toisessa, mutta poissa toisesta, ja läsnäolon ja poissaolon erotus on suuri, suurempi kuin heikot aivoni voivat käsittää. Mutta poissaoloon sisältyy läsnäolokin, poissaolo on eiolemista ja senvuoksi meitä kehoitetaankin toistamaan: — Tule, tule, tule. — Ja samassa hengenvedossa kuin haihduttaakseen sen kauneuden jokaisen jäljen, jota hänen sanoissaan mahdollisesti oli ollut, hän lisäsi: — Mutta oliko teillä lainkaan aikaa katsella Marabarin kiinnostavia muinaisjäännöksiä?
Fielding istui vaiti, koettaen ajatella ja lepuuttaa aivojaan.
— Ettekö edes nähnyt tavallisella leiripaikalla sijaitsevaa kaivoakaan?
— Kyllä, kyllä, vastasi toinen hajamielisesti ajatellen kymmeniä eri asioita.