— Tämäpä on kummallista, sillä minullakin on kaksi poikaa ja tyttö.
— Ovatko hekin nimeltään Ronny, Ralph ja Stella?
Otaksuma ihastutti Azizia. — Ei, eihän toki. Kuinka hullunkuriselta se kuulostaakaan! Heidän nimensä ovat aivan toiset ja tuntuvat teistä varmasti kummallisilta. Toisen pojan nimi on Ahmed, toisen Karim ja tytön — hän on vanhin — Jamila. Kolme lasta on tarpeeksi. Ettekö tekin ole samaa mieltä?
— Kyllä.
Molemmat olivat hetkisen vaiti ajatellen lapsiaan. Rouva Moore huokaisi ja nousi lähteäkseen.
— Haluaisitteko katsella Minto-sairaalaa jonakin aamuna? Aziz kysyi. —
En voi tarjota teille mitään muuta nähtävää täällä Chandraporessa.
— Kiitoksia, mutta olen jo nähnyt sen. Muuten olisin hyvin mielelläni tullut kanssanne.
— Ylilääkäri varmaankin vei teidät sinne?
— Niin, ja rouva Callendar.
Azizin äänensävy muuttui: — Ah, kuinka ihastuttava nainen hän onkaan!