— Jollei tohtori Aziz ole tehnyt mitään, pitäisi hänen päästä vapaaksi.
Ronnyä värisytti kuin kuolemanvaaran uhatessa. Hän sanoi nopeasti: — Hän olikin vapaana — Mohurramkapinaan saakka, jolloin meidän oli pakko vangita hänet jälleen. Ja huvittaakseen Adelaa hän kertoi koko jutun, joka oli kaikkien mielestä hyvin hullunkurinen. Nureddin oli varastanut Nawab Bahadurin auton ja ajanut pimeässä ojaan Azizin kanssa. Molemmat olivat lentäneet maahan, ja Nureddin oli loukannut kasvonsa. Oikeauskoisten huudot olivat tukahduttaneet heidän vaikeroimisensa, ja kului pitkälti aikaa, ennenkuin poliisin oli onnistunut viedä heidät pois. Nureddin oli viety Mintosairaalaan ja Aziz takaisin vankilaan. Häntä syytetään nyt lisäksi vielä siitä, että hän on esiintynyt kiihoittavasti ja pahennusta herättävästi. — Odota puoli tuntia, sanoi hän, lopetettuaan kertomuksensa ja meni puhelimeen pyytäen Callendaria poikkeamaan taloon sopivassa tilaisuudessa, koska Adela ei voinut hyvin kotimatkasta.
Kun hän tuli takaisin, oli Adela hyvin hermostuneessa tilassa, mutta toisenlaisessa kuin äsken — hän tarrautui kiinni Ronnyyn ja nyyhkytti: — Auta minua tekemään se, mikä minun pitää tehdä. Aziz ei ole tehnyt mitään pahaa. Sinähän kuulit äitisi sanovan niin.
— Miten sitten?
— Hän ei ole tehnyt mitään pahaa, ja minä olen väärin syyttänyt häntä.
— Äiti ei ole milloinkaan sanonut niin.
— Eikö hän ole sanonut niin? kysyi Adela hyvin järkevästi. Hän oli altis kaikenlaisille vaikutteille mihin suuntaan hyvänsä.
— Hän ei ole edes maininnut mitään nimeäkään.
— Mutta, Ronny, minähän kuulin hänen sanovan sen.
— Pelkkää mielikuvitusta. Et varmaankaan voi oikein hyvin, koska voit kuvitella sellaista.