— Ajakaa mies ulos, hän sanoi. Poliisi tarttui erääseen mieheen, joka ei ollut puhunut mitään, ja vei hänet kovakouraisesti ulos salista. Herra McBryde pani silmälasit jälleen nenälleen ja jatkoi. Mutta huomautus oli järkyttänyt neiti Questediä. Hänen ruumiinsa kapinoi sitä vastaan, että sitä sanottiin rumaksi, ja häntä vapisutti.
— Tunnetko voivasi pahoin, Adela? kysyi neiti Derek, joka hellyyttä ja mielipahaa tuntien piti huolta hänestä.
— En tunne milloinkaan muuta, Nancy. Mutta läpäisen kyllä tämän, vaikka tämä onkin niin hirmuista, hirmuista.
Tämä oli johdantona ensimmäiseen kohtaussarjaan. Hänen ystävänsä alkoivat hääriä hänen ympärillään, ja majuri huusi: — Minun pitää saada parempi paikka potilaalleni. Miksi hänen ei sallita sijoittua korokkeelle? Hän ei saa täällä laisinkaan ilmaa.
Herra Das näytti kiusautuneelta ja sanoi: — Luovutan mielelläni tuolin neiti Questedille täällä korokkeella hänen terveyttään koskevien erikoisseikkojen johdosta. — Chuprassit eivät siirtäneet sinne ainoastaan yhtä tuolia, vaan monta, ja koko joukko seurasi Adelaa korokkeelle, niin että Fielding oli ainoa eurooppalainen, joka jäi saliin muiden joukkoon.
— Tämä tuntuu jo paremmalta, sanoi rouva Turton istuutuessaan.
— Hyvin toivottava muutos monestakin syystä, vastasi majuri.
Oikeuden puheenjohtaja tiesi, että hänen olisi pitänyt vastustaa tätä lausuntoa, mutta ei uskaltanut. Callendar huomasi hänen arkuutensa ja huusi mahtavasti: — Jatkakaa nyt, herra McBryde, ja suokaa anteeksi keskeytykseni.
— Onko kaikki nyt kunnossa? kysyi poliisipäällikkö.
— Mukiinmenevästi, mukiinmenevästi.