Adela pudisti päätään. — Olkaa hyvä ja sanokaa mielipiteenne.
— Ei! hän sanoi kovalla, tylyllä äänellä. Kuului pientä melua salista, mutta vielä ei kukaan muu kuin Fielding ymmärtänyt vastauksen merkitystä. Hän näki, että Adela oli saamaisillaan hermokohtauksen, ja tiesi ystävänsä pelastuneen.
— Mitä sanoittekaan? Olkaa hyvä ja puhukaa kovemmin. Puheenjohtaja kumartui eteenpäin.
— Pelkään erehtyneeni.
— Miten niin?
— Tohtori Aziz ei seurannut minua ensinkään luolaan.
Poliisipäällikkö heitti paperinsa syrjään, kokosi ne sitten ja sanoi tyynesti: — Jatketaan nyt, neiti Quested. Luen teille ääneen sanasta sanaan sen syytöskirjelmän, jonka te allekirjoititte huvilassani pari tuntia tapahtuman jälkeen.
— Suokaa anteeksi, herra McBryde, mutta te ette saa jatkaa. Tahdon itse kuulustella todistajaa. Ja yleisön pitää olla hiljaa. Jos se jatkaa puheinaan, annan tyhjentää salin. Neiti Quested, kohdistakaa sananne minulle, oikeuden puheenjohtajalle, koska minä ymmärrän niiden äärettömän suuren merkityksen. Muistakaa, neiti Quested, että olette vannonut puhuvanne totta.
— Tohtori Aziz ei seurannut minua lainkaan…
— Keskeytän lääkärinä käsittelyn, huusi majuri Turtonin käskystä, ja kaikki englantilaiset nousivat heti tuoleiltaan, kaikki nuo kookkaat valkoiset olennot, jotka peittivät pienen puheenjohtajan kokonaan näkyvistä. Indialaisetkin nousivat, sata asiaa tapahtui samalla kertaa, niin että jälkeenpäin antoi jokainen läsnäollut toisten läsnäolijoiden kertomuksista poikkeavan selostuksen romahduksesta.