— Enpä juuri.
— Minun ei tietystikään pitäisi puhua tästä teille, mutta saatte kertoa puoluelaisillenne kaiken mitä sanon, sillä tämänpäiväisestä kurjuudesta on kaikissa tapauksissa koittanut suuri onni eikä minulla ole minkäänlaisia salaisuuksia enää. Kaikuni on poissa — olen nimittänyt korvieni suhinaa kaiuksi. Nähkääs, en ole voinut hyvin huviretkemme jälkeen, ja tuskinpa lienen ollut terve ennen sitäkään.
Hänen sanansa kiinnostivat hieman Fieldingiä, koska ne ilmaisivat sen, mitä hän itsekin oli joskus epäillyt.
— Millä tavalla olette ollut sairas? hän kysyi.
Adela painoi korvallistaan ja pudisti päätään.
— Se oli siis sitä, mitä heti epäilin vangitsemisen tapahduttua — harhanäky.
— Luuletteko sen tuntuvan sillä tavalla? Adela kysyi hyvin nöyrästi. —
Mikä olisi voinut aiheuttaa tuollaisen harhanäyn?
— Marabarissa on varmasti täytynyt tapahtua jonkun seuraavista kolmesta seikasta, Fielding sanoi ryhtyen jo vastoin tahtoaan väittelyyn. — Tahi oikeammin sanoen jonkun seuraavista neljästä seikasta: Aziz on joko rikoksellinen, kuten teidän ystävänne luulevat, tahi sitten te olette keksinyt syytöksen ilkeydestä, kuten minun ystäväni uskovat, tahi olette nähnyt harhanäyn. Olen hyvin taipuvainen uskomaan — hän nousi ja alkoi kävellä edestakaisin pitkin askelin — nyt, kun sanoitte minulle olleenne sairas jo ennen huviretkeäkin — ja se on hyvin tärkeä seikka todistusketjussa — että olette itse katkaissut kiikarinne hihnan ja että olette ollut luolassa yksinänne koko ajan.
— Ehkä…
— Voitteko muistaa, milloin ensi kerran aloitte tuntea olonne kummalliseksi?