— Niinkuin sitten muka voitaisiin päästä tutustumasta heihin, huokasi rouva Lesley.
— Minä ainakin olen päässyt, sanoi neiti Quested. —| Paitsi omaa palvelijaani olen tuskin puhutellut ainoatakaan intialaista maihinastumiseni jälkeen.
— Kiittäkää onneanne.
— Mutta tahtoisin tutustua heihin.
Hän joutui huvitetun naisryhmän keskipisteeksi. Muuan sanoi: — Ikävöidä indialaisia! Onko kuultu kummempaa! Toinen lausui — Alkuasukkaita! Miten hullunkurista! Kolmas, hieman vakavampi, sanoi: — Antakaahan minun selittää. Alkuasukkaat lakkaavat kunnioittamasta meitä tutustuttuaan meihin.
– Tavallisesti käy niin.
Mutta ystävällinen ja vaatimaton nainen jatkoi: — Olin sairaanhoitajatar ennen naimisiinmenoani ja jouduin usein tekemisiin heidän kanssaan. Tunnen indialaiset. Miten hirveän ikävä asema englantilaiselle naiselle — olin sairaanhoitajattarena itsenäisessä valtiossa. Siellä toivoi vain, että olisi saanut olla heistä erillään niin paljon kuin suinkin.
— Potilaistako myös?
— Nähkääs, kun alkuasukkaan annetaan kuolla, ei sen ystävällisempää tekoa voida tehdäkään hänelle, sanoi rouva Callendar.
— Mutta ajatelkaahan, jos hän pääsisikin taivaaseen, sanoi rouva Moore lempeästi, mutta ivallisesti hymyillen.