— Menköön minne haluaa, kunhan ei vain tule minun tielleni. Kun ajattelen heitä, käy ihoni kananlihalle.
— Minäkin olen tuuminut tuota taivaassa-tapaamisasiaa, ja juuri senvuoksi en hyväksykään lähetyssaarnaajia, sanoi nainen, joka oli ennen toiminut sairaanhoitajattarena. — Pappeja saa kyllä olla, mutta ei lähetyssaarnaajia. Selitän heti tarkemmin ajatukseni.
Mutta samassa tuli piiripäällikkö väliin.
— Haluatteko todellakin tutustua arjalaiseen veljeenne, neiti Quested? Se käy helposti päinsä. En luullut hänen voivan huvittaa teitä. Hän mietti hetkisen. — Saatte käytännöllisesti katsoen tutustua minkälaiseen tyyppiin haluatte. Valitkaa vain. Tunnen virkamiehet ja tilanomistajat. Heaslop voi viedä teidät asianajajapiireihin, ja jos tahdotte tutustua tarkemmin opetukseen, voimme kääntyä Fieldingin puoleen.
– Olen väsynyt katselemaan noita maalauksellisia olentoja, jotka kulkevat ohitseni kuin koruvyöhykkeen kuvat, sanoi tyttö. — Se oli ihmeellistä ensin astuessamme maihin, mutta pinnallinen lumous haihtuu pian.
Hänen saamansa vaikutelmat eivät kiinnostaneet vähääkään piiripäällikköä, joka oli päättänyt vain huvittaa tyttöä. Pitäisikö hän ehkä pelierästä? Piiripäällikkö selitti hänelle, millainen se tulisi olemaan — ei bridge-erä, vaan kutsut, joissa Idän ja Lännen puolueet sekautuisivat yhteen. Ilmaisumuoto oli hänen oma keksimänsä ja huvitti kaikkia, jotka sen kuulivat.
— Tahtoisin tutustua niihin indialaisiin, jotka ovat samassa yhteiskunta-asemassa kuin tekin ja joita te kohtelette kuin ystäviä.
— Mutta he eivät ole samassa yhteiskunta-asemassa kuin me, sanoi piiripäällikkö nauraen. — He ovat täynnä maailman kaikkia hyveitä, mutta eivät kuitenkaan ole samassa asemassa kuin me, ja nyt on kello jo puolikaksitoista ja on liian myöhäistä ruveta selittämään syitä siihen.
— Neiti Quested, millainen nimi! rouva Turton huomautti miehelleen heidän ajaessaan kotiin. Tämä nuori nainen ei ollut saavuttanut hänen hyväksymistään; hän oli rouvan mielestä vastenmielinen ja nenäkäs. Hän toivoi, ettei neiti Questediä olisi tuotu tänne naitettavaksi kuten näytti, tuolle kiltille pienelle Heaslopille. Hänen miehensä oli sydämessään samaa mieltä, mutta hän ei arvostellut milloinkaan englantilaista naista, ellei siihen ollut pakkoa, ja sanoi sentähden vain, että neiti Quested tietysti oli väärässä. Sitten hän lisäsi: — India saa aikaan ihmeitä arvosteluun nähden erittäinkin kuumana vuodenaikana; se on saanut ihmeitä aikaan Fieldingissäkin. — Rouva Turton huomautti, ettei Fielding ollutkaan oikeata lajia, ja että hän voi mainiosti mennä naimisiin neiti Questedin kanssa, koska ei hänkään ollut oikeata lajia. He saapuivat huvilaansa, joka oli matala ja äärettömän laaja, koko siirtokunnan vanhin ja epämukavin huvila, jonka nurmikentät olivat syvän liemilautasen muotoisia. He ottivat vieläkin lasillisen, mutta nyt vain paljasta vettä, ja menivät vuoteeseen. Heidän poistumisensa kerhosta merkitsi illan huvitusten loppua, sillä kaikilla tällaisilla kokouksilla oli virallinen vivahdus. Sellaisen yhteiskunnan, joka polvistuu varakuninkaan edessä uskoen kuninkaaseen liittyvän jumaluuden olevan siirrettävissä, täytyy myös tuntea kunnioitusta varakuninkaan edustajaa kohtaan. Chandraporessa olivat Turtonit pieniä jumalia.
— Kuinka ystävällinen Burra Sahib olikaan! sanoi Ronny, mielihyvillään hänen vierailleen osoitetusta huomaavaisuudesta. — Tiedättekö, hän ei ole milloinkaan ennen toimeenpannut peli-iltaa. Ja päivällisten jälkeen päälle päätteeksi. Toivon, että olisin voinut järjestää jotakin itse, mutta kunhan tunnette alkuasukkaat paremmin, ymmärrätte, että se on helpompaa Burra Sahibille kuin minulle. He tuntevat hänet — he tietävät, ettei hänen kanssaan sovi leikkiä — minähän olen vielä verraten outo täällä. Kenenkään ei tarvitse luullakaan tuntevansa tätä maata, ennenkuin hän on oleskellut täällä parikymmentä vuotta. Hei, äiti, tässä on päällystakkisi! Ajattele, millaisia erehdyksiä ihminen sentään voi tehdä! Heti tänne tuloni jälkeen tarjosin eräälle asianajajalle savukkeen. Jälkeenpäin sain tietää, että hän oli lähettänyt apulaisensa basaareihin kertomaan siitä ja ilmoittamaan kaikille oikeauskoisille, että heidän oli parasta kääntyä Vakil Mahomet Alin puoleen, koska Ali oli muka hyvissä väleissä pormestarin kanssa. Sen jälkeen olen oikeudessa kohdellut häntä niin asiallisesti kuin suinkin. Se oli minulle opiksi ja toivoakseni hänelle myös.