— Kuinka hän olisi voinut tietää, koskemme mekään tiedä?
— Ehkä telepatiaa.
Tämä nenäkäs, turhanpäiväinen sana ei selittänyt mitään. Telepatia! Mimmoinen selitys! Parasta oli peruuttaa se oitis, ja Adela peruuttikin sen. Hänen henkiset voimansa eivät riittäneet pitemmälle eivätkä Fieldinginkään. Oliko olemassa muita maailmoita, joihin he eivät ikinä pääsisi, vai oliko tämä maailma, jossa he olivat, ainoa? He eivät tienneet sitä. He ymmärsivät vain, että heidän maailmankatsomuksensa oli enemmän tahi vähemmän samanlainen ja se tyydytti heitä. Ehkä elämä onkin salaperäisyyttä eikä mitään kaaosta? He eivät tienneet sitäkään. Ehkä nuo sadat eri Indiat, jotka meluavat ja riitelevät niin väsyttävästi, muodostavatkin yhden ainoan kokonaisuuden, ja ehkä se maailmakin, jota ne kuvastelevat, on kokonainen? Heillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia arvostella sitä.
— Kirjoittakaa minulle, kun tulette Englantiin.
— Varmasti, useinkin. Te olette ollut äärettömän ystävällinen minulle. Nyt, kun minun pitää matkustaa, ymmärrän sen. Toivoisin voivani tehdä teille jotakin korvaukseksi, mutta näen, että teillä on täällä kaikkea, mitä tarvitsette.
— Luulen niin, Fielding vastasi hetkisen kuluttua. — En ole milloinkaan ennen tuntenut itseäni niin onnelliseksi ja huolettomaksi kuin nyt. Tulen todellakin hyvin toimeen indialaisten kanssa, ja hekin luottavat minuun. On ihanaa, ettei minun tarvinnut luopua virastani. Minusta tuntui miellyttävältä kuunnella maaherran kohteliaisuuksia. Pysyn paikoillani ensimmäiseen maanjäristykseen saakka.
— Rouva Mooren kuolema on surettanut minua hyvin kovasti.
— Azizkin oli ihastunut häneen.
— Mutta se on muistuttanut minua siitä, että meidän kaikkien täytyy kuolla. Kaikki nämä ystävyyssuhteet, joiden varassa me koetamme elää, ovat vain tilapäisiä. Olin ennen sitä mieltä, että kuolema valitsi uhreikseen erityisiä henkilöitä. Me saamme sellaisen kuvitelman romaaneista senvuoksi, että niissä annetaan aina muutamien ihmisten lörpötellä kirjan loppuun saakka. Mutta nyt alkaa sananparsi »kuolema korjaa kaikki» muuttua minullekin todellisuudeksi.
— Älkää antako sen muuttua liian todelliseksi, sillä silloin kuolette itse. Kenenkään ei pidä ajatella kuolemaa. Kaikki se, mikä askarruttaa meitä, vaikuttaa meihin. Minä olen tuntenut samaa kiusausta, mutta minä karkoitin sen. Haluan elää vielä jonkin aikaa.