Niin jäi runo herra Battacharyalle kokonaan kirjoittamatta, mutta sillä oli kuitenkin eräs vaikutus. Se opasti hänet tielle, joka vei isänmaan hämärää, jättimäistä kuvaa kohden. Häneltä puuttui välitön tunne sitä maata kohtaan, jossa hän oli syntynyt, mutta Marabar-vuoret vetivät häntä sinnepäin. Hän sulki puoleksi silmänsä ja koetti rakastaa Indiaa. Indian täytyy jäljitellä Japania. Indian poikia ei kunnioiteta, ennenkuin Indiasta tulee kansakunta. Hän tunsi itsensä äkkiä taipumattomammaksi ja sulkeutuneemmaksi. Englantilaiset, joille hän oli nauranut tahi joita hän ei ollut näkevinäänkään, ahdistivat häntä nyt kaikkialla, olivatpa vielä kytkeneet hänen haaveensakin. — Olen erehtynyt suuresti siinä, että olen tähän saakka suhtautunut hallitsijoihimme leikillisesti, hän sanoi seuraavana päivänä Hamidullahille, joka vastasi huokaisten: — Se on viisain tapa suhtautua heihin, vaikka se ajan oloon onkin mahdotonta. Ennen tahi myöhemmin sattuu jokin onneton tapaus, kuten esim. sinun tapauksesi, joka paljastaa heidän salaiset ajatuksensa meistä. Ja vaikka Jumala itse astuisi alas taivaasta heidän kerhoonsa ja sanoisi sinua viattomaksi, he eivät uskoisi häntä. Ymmärrätkö nyt, miksi Mahomet Ali ja minä tuhlaamme niin paljon aikaa vehkeilyyn ja yhteistyöhön sellaisten henkilöiden kuin Ram Chandin kanssa?
— Minä en kärsi komiteoja. Aion lähteä tieheni.
— Minne sitten? Turtonit ja Burtonit ovat kaikki samanlaisia.
— Mutta eivät indialaisissa valtioissa.
— Niissä pitää poliittisten kiihoittajien esiintyä hieman hillitymmin, luulemma; muuta eroa ei ole.
— Mutta minä tahdon pois koko Angloindiasta, vaikka saisinkin huonopalkkaisemman toimen jossakin muualla. Kunpa olisin saanut elää Baburin aikoina, taistella hänen puolestaan ja runoilla hänelle. Mutta ne ajat ovat ohi, eikä hyödytä mitään toistella sitä, sillä se vain heikontaa meitä. Me tarvitsemme kuninkaan, Hamidullah; se tekisi meille elämän hieman helpommaksi. Nykyisten olosuhteiden vallitessa meidän pitää oppia antamaan arvoa noille kummallisille hinduille. Aion hakea lääkäriksi johonkin alkuasukasvaltioon.
— Nyt menet aivan liian pitkälle!
— En niinkään pitkälle kuin Ram Chand.
— Entä rahat? Nuo sivistymättömät rajahit eivät milloinkaan maksa sinulle kunnollista palkkaa.
— Minä en rikastu missään paikassa, koska sellainen on luonteelleni vierasta.