— Juuri niin sanoi nuori mieskin.
— Tämähän kuulostaa hyvin romanttiselta, sanoi neiti Quested, joka oli tavattomasti kiintynyt rouva Mooreen ja iloitsi hänen pienestä seikkailustaan. — Sinä kohtaat moskeassa nuoren miehen etkä mainitse siitä minulle mitään.
— Aioin juuri kertoa siitä sinulle, Adela, kun jotakin tuli väliin, ja sitten unhotin sen. Muistini alkaa jo huonontua.
— Oliko hän hauska?
Rouva istui hetkisen vaiti ja sanoi sitten: — Hyvin hauska.
— Kuka hän oli? kysyi Ronny.
— Lääkäri; en tiedä hänen nimeään.
— Lääkärikö? En tunne ketään nuorta lääkäriä täällä Chandraporessa.
Minkä näköinen hän oli?
— Melko lyhyt, pieniviiksinen ja vilkassilmäinen mies. Hän huusi minulle jotakin kengistäni, ollessani moskean pimeimmässä osassa. Siten pääsimme puheen alkuun. Hän luuli minun tulleen pyhäkköön kengät jalassa, mutta onneksi olin muistanut tavan. Hän kertoi minulle lapsistaan ja sitten palasimme yhdessä kerhoon. Hän sanoi tuntevansa sinut hyvin.
– Kunpa vain olisit näyttänyt hänet minulle! En saa nyt päähäni, kuka hän on.