Törmäys oli lievä, mutta Stella, joka istui lähimpänä, kaatui miehensä syliin, kurottautui sitten eteenpäin ja heittäytyi Azizia kohden, jolloin hänen äkillinen liikkeensä kaatoi veneet. He solahtivat lämpimään matalaan veteen ja ponnistelivat kuiville korviahuumaavassa melussa. Airot, pyhä tarjotin, Ronnyn ja Adelan kirjeet kelluivat vierekkäin vedessä. Tykistö ampui, rummut pärisivät, norsut toitottivat ja ukkonen jyrähti kovasti kuin olisi moukarilla isketty taivaanlakeen.
429
428
Se oli huippukohta, mikäli India yleensä suvaitsee mitään sellaista. Sade sekaantui leikkiin koettaen kastella kaiken ja kaikki ja turmelikin hyvin pian kantotuolin kullalla kirjaillut verat ja nuo kalliit pyöreät liput. Muutamat soihdut sammuivat, ilotulitus ei syttynyt, laulaminen alkoi loppua, ja tarjotin ojennettiin jälleen professori Godbolelle, joka muitta mutkitta otti käteensä hieman siihen jäänyttä savea sivellen sillä otsaansa. Tehtyä ei saatu enää tekemättömäksi, ja sillä aikaa kuin tunkeilijat koettivat päästä kuiville parhaansa mukaan, alkoivat hindujoukot palailla epäjärjestyksessä kaupunkiin. Kuvakin kääntyi takaisin ja seuraavana päivänä se kuoli oman yksityisen kuolemansa, kun punaiset ja vihreät verhot vedettiin ruhtinaallisen pyhätön eteen. Laulua jatkettiin vielä jonkin aikaa… uskonnon repaleisia palasia… vaillinaista ja epädramaattista sekasotkua… »God si love». Kun muisteltiin kuluneen vuorokauden epäselviä tapahtumia, oli mahdotonta sanoa, mikä oli ollut niiden uskonnollinen sydän. Yhtä hyvin olisi voitu koettaa saada kiinni pilven sydäntä.
XXXVII
Jälleen ystävinä, mutta tietäen, etteivät he enää milloinkaan tapaisi toisiaan, Aziz ja Fielding lähtivät viimeiselle ratsastusretkelleen Maun viidakkoihin. Tulva oli alentunut, ja rajah oli virallisesti kuollut, niin että vieraskotiin asettunut seurue saattoi matkustaa seuraavana aamuna, kuten hyvä tapa vaati. Vierailu oli muuttunut Fieldingille pettymykseksi samaksi ajaksi sattuneen surun ja juhlallisuuksien tähden. Hän oli töin tuskin saanut tavata Godbolea, joka tosin joka päivä lupasi näyttää hänelle koulunsa — siihen tutustuminen oli ollut Fieldingin matkan päätarkoitus — mutta keksi aina uusia verukkeita. Tänä iltana sattui kuitenkin Aziz ilmaisemaan asian oikean laidan. King-Emperor-koulu oli sisustettu viljamakasiiniksi, eikä opetusministeri tahtonut mielellään tunnustaa sitä entiselle ystävälleen. Kenraalikuvernöörin asiamies oli avannut koulun vasta viime vuonna ja paperilla se oli vieläkin kukoistava laitos. Godbole toivoi yhäti saavansa sen käyntiin, ennenkuin sen olemattomuus huomattaisiin, ja voivansa koota yhteen sen oppilaat, ennenkuin he saivat omia lapsia. Fielding nauroi näille selkkauksille ja työvoimien tuhlaamiselle, mutta ei suhtautunut enää asioihin niin kevyesti kuin aikaisemmin; kasvatustyö kiinnosti häntä pysyvästi, sillä hänen tulonsa ja hänen perheensä hyvinvointi riippuivat siitä. Hän tiesi vain harvojen indialaisten uskovan kasvatuksen siunauksellisiin vaikutuksiin ja pahoitteli sitä nyt monestakin pätevästä syystä. Hän aikoi sanoa jotakin voimaperäistä alkuasukasvaltioista, mutta Azizin ystävällisyys vaiensi hänet. Sovinto hänen kanssaan oli kaikissa tapauksissa jotakin hyvää. Heidän surullisenkoomillisen haaksirikkonsa jälkeen ei heidän välillään enää ollut mitään kaunaa eikä katkeruutta. He olivat nauraen palanneet entiseen suhteeseensa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nyt ratsastivat he eteenpäin tuoreenvihreitten pensaitten ja kallioiden välitse. Hetkisen kuluttua maasto laajeni leväten kirkkaassa auringonpaisteessa. He näkivät viettävän perhosista kimaltelevan niityn ja kobran, joka kiemurteli eteenpäin omia aikojaan kadoten villien omenapuiden varjoon. Taivaalla leijaili pyöreitä valkoisia pilviä ja maassa kiilteli valkoisia vesilammikoita; taivaanrannalta kohoavat vuoret olivat purppuranpunaiset. Maisema muistutti suuresti Englannin puistoja vaikuttaen kuitenkin harvinaiselta. He pysähdyttivät hevosensa suodakseen kobralle aikaa poistua, ja Aziz otti esille kirjeen, jonka hän tahtoi lähettää neiti Questedille. Kirje oli hyvin kaunis. Hän tahtoi kiittää vanhaa vihollistaan hänen jalosta esiintymisestään pari vuotta sitten. Nyt hän oli päässyt täydelliseen selvyyteen siitä, että neiti Quested todellakin oli toiminut hyvin ja oikein. »Kun putosin Maun isoimpaan lammikkoon sellaisten olosuhteitten vallitessa, joita muut yhteiset ystävämme tulevat lähemmin kuvailemaan Teille, ajattelin kuinka urhoollinen neiti Quested oli ollut, ja päätin sanoa sen hänelle, huolimatta huonosta englanninkielen taidostani. Saan kiittää Teitä siitä, että asun nyt onnellisena täällä lapsineni, sen sijaan että istuisin vankilassa. En epäile sitä milloinkaan. Lapseni saavat oppia puhumaan Teistä vain mitä suurimmalla myötämielisyydellä ja kunnioituksella».
— Neiti Quested tulee hyvin iloiseksi. Ja minäkin iloitsen siitä, että sinä vihdoinkin osaat antaa arvoa hänen osoittamalleen rohkeudelle.
— Haluan saada kaiken hyväksi ja unhottaa kokonaan tuon kirotun Marabar-jutun. Olen ollut niin hävyttömän ärtyisä ja tyhmä, että luulin sinun tahtovan viekoitella minulta nuo rahat — erehdys, joka oli yhtä onneton kuin tuo luolassakin tehty.
— Aziz, haluaisin, että keskustelisit hieman vaimonikin kanssa. Hänkin uskoo sinun unhottaneen Marabar-jutun.
— Kuinka niin?