— En tiedä. Ehkä hän sanoo sen sinulle, koska hän ei suostu ilmaisemaan sitä minulle. Hänellä on aatteita, joita minä en voi kannattaa. Kun olen erossa hänestä, tuntuvat ne minusta hullunkurisilta. Mutta kun olen hänen luonaan — se johtuu varmaankin siitä, että pidän hänestä — tunnen olevani aivan toisenlainen, puolittain kuollut ja puolittain sokea. Vaimoni hakee jotakin. Sinä, minä ja neiti Quested, me emme todellisuudessa hae juuri mitään erityistä. Me ponnistelemme eteenpäin niin hyvin kuin voimme, sinä hieman meistä muista edellä — hyvin kunnioitettava pieni ryhmä. Mutta vaimoni ei kuulu meihin.

— Mitä tarkoitat? Eikö Stella ole sinulle uskollinen? Tämä huolestuttaa minua suuresti.

Fielding epäröi. Hän ei ollut aivan onnellinen avioliitossaan. Hän oli jälleen fyysillisesti intohimoinen—viimeinen leimahdus, ennenkuin keski-iän kuona sammuttaa tulen — ja tiesi, ettei hänen vaimonsa rakastanut häntä yhtä paljon kuin hän vaimoaan, ja häntä hävetti hänen kiusaamisensa. Mutta tämän vierailun aikana oli heidän suhteensa tullut paremmaksi. Näytti vihdoinkin ilmaantuneen jotakin, joka sitoi heitä yhteen — yhdistävä voima kummankin asianomaisen ulkopuolella, joka on välttämätön edellytys jokaiselle ihmisten väliselle suhteelle. Tahi käyttääksemme uskonnollista kieltä, heidän liittonsa oli siunattu. Hän voi vakuuttaa Azizille, että Stella oli täysin uskollinen, ja koettaessaan kuvailla sellaista, mitä hän ei itsekään oikein ymmärtänyt, hän lisäsi ylimalkaisesti, että eri ihmisillä on erilainen käsitys asioista. — Mutta ellet halua puhella Stellan kanssa Marabarista, voisit keskustella Ralphin kanssa? Hän on totta puhuen hyvin järkevä poika ja, käyttääkseni samaa vertausta, hän kulkee hieman Stellasta jäljessä, mutta seuraa kuitenkin häntä.

— Sano hänelle, ettei minulla ole hänelle mitään sanomista, mutta että hän on todellakin järkevä poika ja että hänellä on ainakin yksi indialainen ystävä. Osaksi pidän hänestä senvuoksi, että hän vei minut takaisin sinun luoksesi sanomaan jäähyväisiä. Sillä tämä on hyvästijättö, Cyril, mutta jos rupeamme ajattelemaan sitä, turmelee se ratsastusretkemme ja tekee mielemme surulliseksi.

— Niin, ollaan ajattelematta sitä. Fieldingkin tunsi, että tämä oli heidän viimeinen vapaa tapaamisensa. Kaikki nuo tyhmät väärinkäsitykset oli todellakin selvitetty, muta yhteiskunnallisesti katsoen he eivät voineet kohdata toisiaan millään yhteisellä pohjalla. Menemällä naimisiin Englannista kotoisin olevan naisen kanssa Fielding oli liittynyt Angloindiaan ja tunsi vähitellen joutuvansa sen ennakkoluulojen valtaan. Hän ajatteli jo melkeinpä ihmetellen entistä sankarillisuuttaan. Voisiko hän enää uhmata omaa kansaansa yksinäisen indialaisen vuoksi? Aziz oli hänelle kuin muisto, kuin voitonmerkki; he olivat ylpeitä toisistaan, ja kuitenkin oli välttämätöntä, että he eroaisivat. Ja levottomassa kiihkossaan käyttää tätä heidän viimeistä iltapäiväänsä hyväkseen niin paljon kuin suinkin hän pakottautui juttelemaan tuttavallisesti vaimostaan, tuosta ihmisestä, joka oli hänelle rakkain: — Hänen näkökannaltaan on tämä matkamme tänne onnistunut mainiosti. Se on rauhoittanut häntä — hänellä on, samoin kuin hänen veljelläänkin, levoton luonne. Täältä hän on löytänyt jotakin viilentävää, jonkinlaisen ratkaisun niille arvoituksille, jotka vaivaavat häntä. — Seurasi väliaika, jonka kestäessä he olivat kuulevinaan ikäänkuin tuhansia suuteloita, kuri maa imi vettä sisäänsä. Sitten hän jatkoi: — Tiedätkö mitään tuosta Krishnajutusta?

— Rakas ystävä, sitä nimitetään virallisesti Gokul Ashtamiksi. Kaikki virastot ovat kiinni, mutta mitäpä se meitä liikuttaa.

— Gokul on se kylä, jossa Krishna on syntynyt, jos on, sillä sen ja erään toisen kylän välillä on samanlainen riita kuin Betlehemin ja Nazareetin kesken. Tahtoisin vain tietää sen uskonnollisen sisällyksen, jos siinä sellaista on.

— Minun kanssani ei kannata keskustella hinduista. Vaikka asunkin heidän keskuudessaan, en tunne heitä silti sen paremmin. Kun luulen ärsyttäväni heitä, en teekään niin. Kun taas luulen, etten ärsytä heitä, silloin juuri ärsytänkin heitä. Ehkä he aikovat tappaa minut senvuoksi, että olen törmännyt heidän nukkekotiinsa, mutta yhtä hyvin he voivat koroittaa palkkaani puolella. Sen saa tulevaisuus näyttää. Miksi olet niin utelias?

— Sitä on vaikea selittää. En ole milloinkaan oikein ymmärtänyt enkä pitänyt heistä, paitsi muutamista Godbolen luonteenominaisuuksista. Toisteleeko hän vieläkin »tule, tule!», tuo vanha veijari.

— Kyllä, muistaakseni.