VI
Aziz ei ollut mennyt »peli-iltaan». Kohtauksensa jälkeen rouva Mooren kanssa hän oli saanut muuta tehtävää. Sairaalassa sattui useita kirurgisia tapauksia ja ne pitivät hänet työssä. Hän lakkasi olemasta pannaan julistettu ja runoilija, ja muuttui lääkäriksi kertoen kauhistuneille ystävilleen hauskasti ja yksityiskohtaisesti leikkauksista. Hänen ammattinsa lumosi hänet joskus, mutta hän vaatikin siltä kiihoittavuutta, ja vain hänen kätensä, mutta ei hänen luonteensa, oli tieteellinen. Hän rakasti veistä ja käytteli sitä taitavasti, ja ruiskutti mielellään potilaihin uutta seerumia. Mutta säännöt ja terveydenhoito ärsyttivät häntä ikävyydellään, ja rokotettuaan jonkun miehen lavantaudin varalta hän saattoi itse juoda keittämätöntä vettä. — Mitä voi sellaiselta mieheltä odottaa? sanoi majuri Callendar. Mutta sisimmässään hän tiesi, että jos vain Aziz hänen asemestaan olisi leikannut rouva Graysfordin umpisuolen viime vuonna, olisi tuo vanha rouva ehkä ollut hengissä vielä nytkin. Eikä tämä seikka tehnyt häntä lainkaan ystävällisemmäksi Azizia kohtaan.
Aziz joutui seuraavana aamuna moskeassa tapahtuneen kohtauksen jälkeen rettelöihin kuten tavallisesti. Majuri, joka oli valvonut puoleenyöhön, tahtoi niin kirotun mielellään tietää, miksi Aziz ei ollut tullut heti saatuaan sanan.
— Suokaa anteeksi sir, mutta minähän tulin. Kun olin tulossa pyörälläni, puhkesi kumi eläinsairaalan kohdalla. Minun täytyi senvuoksi hakea käsiini tonga.
— Puhkesiko se eläinsairaalan kohdalla? Ja mitä teillä oli siellä tekemistä?
— Suokaa anteeksi, mutta…
— Ah Herra Jumala! Jos minä nyt asun tässä — hän potkaisi merkin hiekkaan — ja te asutte tässä — ei kymmenenkään minuutin matkan päässä asunnostani — ja eläinsairaala sijaitsee oikealla yhtä pitkän matkan päässä asunnostanne — tuossa noin — niin mitä teillä on tekemistä sen läheisyydessä ollessanne matkalla minun luokseni? Tehkää nyt hieman työtä vaihteen vuoksi.
Hän meni matkoihinsa kiukuissaan odottamatta selitystä, joka ei olisi ollut lainkaan mutkikas, koska tuo sairaala sijaitsi suoralla linjalla Hamidullahin talon ja hänen asuntonsa välillä, minkävuoksi Azizin oli luonnollisesti ollut pakko sivuuttaa se. Majuri ei saanut milloinkaan päähänsä sitä, että sivistyneet indialaiset vierailevat uskollisesti toistensa luona ja muodostavat vaikeuksista huolimatta uuden yhteiskunnallisen luokan. Hän tiesi vain, ettei kukaan heistä ollut ikinä puhunut hänelle totta, vaikka hän oli oleskellut maassa jo parikymmentä vuotta.
Aziz katsoi huvitettuna hänen menoaan. Hänen ollessaan hyvällä tuulella englantilaiset olivat hänen mielestään hullunkurisia olentoja, ja hän oikein nautti siitä, etteivät he ymmärtäneet häntä. Mutta tämä nautinto johtui kokonaan tunteesta, hermoista, jotka jokin satunnainen tapaus tahi aika kerran turmelisi; sillä ei ollut mitään sijaa siinä iloisuudessa, jonka valtaan Aziz joutui sellaisten henkilöiden parissa, joihin hän luotti. Hänen mieleensä juolahti äkkiä muuan ilkeä pilajuttu rouva Callendarista. »Minun pitää kertoa se Mahomet Alille saadakseni hänet nauramaan», hän ajatteli. Sitten hän ryhtyi työhönsä. Hän oli taitava työssään ja majurille välttämätön, ja hän tiesi sen. Hän unhotti pilajutun kokonaan toimittaessaan ammattiinsa kuulumia tehtäviä.
Seuraavina miellyttävinä, työteliäinä päivinä Aziz kuuli huhuiltavan, että piiripäällikkö tulisi toimeenpanemaan kutsut, joihin kaikkien pitäisi kuulemma mennä Nawab Bahadurin kehoituksesta. Hänen assistenttitoverinsa, tohtori Panna Lal, oli riemuissaan sen johdosta vaatien itsepäisesti, että heidän piti ajaa yhdessä noihin kutsuihin hänen uusilla vaunuillaan. Tämä järjestely sopi molemmille. Azizin ei tarvitsisi hävetä pyöräänsä eikä maksaa vuokratuista ajopeleistä, ja Panna Lal, joka oli varovainen vanha mies, saisi siten jonkun ohjaamaan hevostaan. Hän voi kyllä ohjata sitä itsekin, mutta vain nipin napin, ja hän pelkäsi autoja ja outoa käännettä kerhon alueelle. — Siellä voi mahdollisesti tapahtua jotakin ikävää, hän sanoi kohteliaasti, — mutta meidän pitää ainakin kunnialla päästä sinne, vaikka emme selviytyisikään sieltä kunnialla takaisin. Ja minusta tuntuisi johdonmukaisemmalta ja tekisi ehkä paremman vaikutuksenkin, jos kaksi lääkäriä saapuisi sinne yhtä aikaa.