— Kirottua!
— Onko jotakin hullusti?
— Polkaisin kauluksennappini rikki.
— Ottakaa minun nappini.
— Onko teillä mukananne varanappi?
— On; annan sen teille heti.
— En huoli siitä, jos tarvitsette sen itse.
— En tarvitse, se on taskussani. Hän meni sivulle, niin ettei hänen ääriviivojaan voitu nähdä, ja irroitti niskanapin paidastaan, kultaisen napin, jonka hänen lankonsa oli tuonut hänelle Euroopasta. — Täällä on! hän huusi.
— Pyytäisin teitä tuomaan sen minulle tänne, ellette kovin pidä kiinni muodollisuuksista.
— Hetkinen vielä! Kiinnittäessään kaulustansa jälleen paikoilleen
Aziz lausui rukouksen, ettei se kohoaisi sijoiltaan teetä juotaessa.
Fieldingin kantaja, joka auttoi herraansa pukeutumisessa, avasi hänelle
oven.