— Tuhansia kiitoksia! He tervehtivät toisiaan kädestä ja hymyilivät. Aziz alkoi katsella ympärilleen ikäänkuin olisi ollut vanhan tuttavan luona. Fielding ei kummastellut lainkaan, että heistä näin äkkiä oli tullut hyvät tuttavat. Tunneherkät ihmiset joko tulevat ystäviksi heti tahi eivät milloinkaan, ja hänellä ja Azizilla, jotka olivat kuulleet pelkkää hyvää toisistaan, oli varaa luopua muodollisuuksista.
— Mutta minä olen luullut aina, että englantilaiset pitävät huoneensa hyvin hienossa kunnossa. Täällä ei ainakaan näytä siltä. Minun ei tarvitse lainkaan hävetä. Hän istuutui ihastuneena vuoteelle unhottaen sitten itsensä niin, että veti jalkansa koukkuun alleen. — Kuvittelin näkeväni kaiken kylmästi ladottuna laudakoille. No, herra Fielding, sopiiko nappi?
— Mene tiedä!
— Mitä se merkitsee? Ettekö tahtoisi opettaa minulle muutamia uusia sanoja, että englanninkieleni muuttuisi paremmaksi?
Fielding epäili, voisiko »kaikki kylmästi ladottuna laudakoille» tulla sen paremmaksi. Häntä hämmästytti usein nuoremman sukupolven joustavuus vieraan kielen käyttämisessä. He muuttivat ääntämistapaa, mutta osasivat sanoa sen, mitä halusivat, ja sanoa nopeasti. He eivät käyttäneet minkäänlaisia hindulaisia lausetapoja, joita kerhon jäsenet väittivät heidän käyttävän. Mutta kerho kehittyikin hitaasti; se väitti vieläkin, että vain harvat muhamettilaiset, hinduista puhumattakaan, tahtovat syödä englantilaisen pöydässä, ja että kaikki indialaiset naiset saavat oleskella tuon läpipääsemättömän purdahnin takana. Jokainen kerhon jäsen tiesi kuitenkin asian oikean laidan, mutta kokonaisuutena kerho kieltäytyi muuttamasta mielipiteitään.
— Antakaahan minun kiinnittää nappi. Nyt huomaankin… paidan napinreikä on liian pieni, olisi vahinko suurentaa sitä.
— Miksi hitossa ihmisten pitää ensinkään käyttää kauluksia, Fielding murahti taivuttaessaan päätään.
— Me käytämme niitä välttääksemme poliisia.
— Kuinka niin?
— Jos ajan pyörällä englantilainen puku ylläni, saan mennä rauhassa, mutta jos minulla on fetsi päässä, huutaa poliisi: »Lyhtysi on sammunut!» Lordi Curzon [Indian varakuningas vv. 1898—1905] ei muistanut sitä seikkaa kehoittaessaan Indian alkuasukkaita käyttämään värikkäitä pukujaan. Eläköön, nappi meni reikään! Joskus haaveilen, että minulla on loistavat vaatteet ja että ratsastan sotaan Alamgirin jäljessä. Herra Fielding, kuinka India mahtoikaan olla kaunis, silloin kuin mogulien valtakunta [mogulit, turkkil. kansa, joka 16:nnen vuosisadan alussa valloitti suurimman osan Etu-Indiaa] oli suurimmillaan ja Alamgir hallitsi Delhissä riikinkukonvaltaistuimellaan!