— Eikä luistanut, sanoi Adela, joka oli nähnyt onnettomuuden aiheuttajan ja luuli muidenkin huomanneen sen. — Ajoimme eläimen yli.
— Vanhus huudahti kauhusta. Hänen pelkonsa oli suhteeton ja naurettava.
— Eläimenkö yli?
— Suuri eläin hyökkäsi pimeästä tien oikealta puolen kimppuumme.
— Hyväinen aika, hän on oikeassa! huudahti Ronny.
— Oven kohdalta on kiiltoväri naarmuinen.
— Niin, sir, hän on oikeassa, toisti sekarotuinen. Juuri saranoiden vieressä oli merkki ja ovi aukeni hyvin työläästi.
— Tietysti olen oikeassa. Näin sen karvaisen selän aivan selvästi.
— No, sepä vasta, Adela! Mikähän eläin se oli?
— En tunne tämän maan nelijalkaisia sen paremmin kuin lintujakaan, mutta se oli liian suuri ollakseen vuohi.