— Teidän ei tarvitse ostaa matkalippuja. Olkaa niin hyvät ja ilmoittakaa se palvelijallenne. Marabar-linjalla ei käytetä ollenkaan junalippuja. Ettekö halua nousta vaunuun lepäämään, kunnes herra Fielding tulee? Ettekö tiennyt, että teidän täytyy matkustaa purdahnvaunussa? Pidättekö siitä?
He vastasivat, että se tulisi olemaan heidän mielestään hauskaa. Juna oli jo saapunut asemalle, ja kokonainen lauma palvelijoita hyppi kuin apinat penkkien yli. Aziz oli omien palvelijoidensa lisäksi lainannut apulaisia ystäviltään, ja seurauksena oli näiden keskeinen taistelu ylivallasta. Naisten palvelija seisoi erillään näyttäen ivalliselta. He olivat pestanneet hänet Bombayssa vielä matkalla ollessaan. Hotelleissa ja hienojen ihmisten joukossa hän oli erinomainen, mutta heti kuin naiset alkoivat seurustella sellaisen henkilön kanssa, jonka hän katsoi kuuluvan toiseen luokkaan, hän osoitti heille paheksumistaan.
Oli vielä pimeä, mutta yössä oli jo jotakin tilapäisluontoista, mikä ennusti sen loppua. Asemapäällikön kanat, jotka istuivat vajan katolla, alkoivat uneksia haukoista pöllöjen asemesta. Lamput sammutettiin jottei niiden sammuttamisesta olisi myöhemmin vaivaa; tupakan haju tuli pimeistä nurkista, joihin kolmannen luokan matkustajat olivat kyyristyneet; kaikki riisuivat päähineensä ja alkoivat puhdistaa hampaitaan. Muuan nuori virkamies oli niin varma siitä, että aurinko tänäkin aamuna nousisi, että hän innoissaan soitti kelloa. Se hermostutti palvelijoita. He huusivat, että juna lähtee, ja juoksivat sen molempiin päihin estämään sen lähtöä. Asemalla oli vielä paljon ihmisiä, joiden piti nousta purdahnvaunuun, ja tavaroita, kuten messinkihelainen laatikko, fetsillä peitetty meloni, pyyheliinaan kääritty guavashedelmä, portaat ja pyssy. Vieraat käyttäytyivät miellyttävästi. Heissä ei ollut rotutuntoa — rouva Moore oli liian vanha ja neiti Quested oli liian uusi — ja he kohtelivat Azizia kuten ikään nuorta miestä, joka on ollut heille kohtelias. Se liikutti indialaista syvästi. Hän oli odottanut heidän tulevan herra Fieldingin kanssa, mutta sen sijaan he uskalsivatkin olla yksinään hänen kanssaan muutamia minuutteja.
— Lähettäkää pois palvelijanne, hän ehdotti. — Häntä ei tarvita täällä.
Meistä tulee siten kuin yksi perhe.
— Hän onkin niin ilkeä palvelija. Antony, saat palata takaisin, koska emme tarvitse sinua, tyttö sanoi kärsimättömästi.
— Herra käski minun seurata teitä.
— Mutta neiti käskee sinua poistumaan.
— Herra sanoi: »Pysyttele tämän neidin luona koko aamu».
— Mutta me emme halua sinua mukaamme. Neiti Quested kääntyi isännän puoleen. — Koettakaa saada hänet lähtemään matkoihinsa, tohtori Aziz.
— Muhammed Latif! Aziz huusi.