Köyhä sukulainen vaihtoi melonin fetsiin ja kurkisti sen vaunun ikkunasta, jonka epäjärjestyksestä hän piti huolta.
— Tässä on serkkuni herra Muhammed Latif. Ah, älkää tervehtikö häntä
kädestä! Hän on vanhan ajan indialainen ja pitää enemmän salaamista.
Mutta, mitä sanoinkaan? Kuinka kauniisti teetkään salaamasi, Muhammed
Latif. Katsokaa, hän ei ymmärtänyt, koska hän ei osaa englanninkieltä.
— Nyt valehtelet, vanhus sanoi lempeästi.
— Minäkö valehtelisin. No, tämäpä on kaunista. Eikö hän olekin hullunkurinen ukko? Me laskemme leikkiä hänen kanssaan myöhemmin. Hän osaa kaikenlaista. Hän ei ole niin tyhmä kuin luulette, vaikka onkin rutiköyhä. Saamme kiittää onneamme, että olemme niin suuren perheen jäseniä. Hän kiersi käsivartensa ukon paksuun kaulaan. — Mutta nouskaa nyt vaunuun ja kotiutukaa. Niin, teidän pitää levätä. — Kuuluisa itämaalainen epäjärjestys näytti vihdoinkin olevan ohi. — Suokaa minulle anteeksi, mutta nyt minun täytyy mennä ottamaan vastaan muita vieraitani.
Hän alkoi jälleen hermostua, koska aikaa oli enää vain kymmenen minuuttia. Herra Fielding oli englantilainen, ja englantilaiset eivät milloinkaan myöhästy junasta, Godbole taas oli hindu eikä häntä sopinut ottaa lukuun. Tämä johdonmukainen ajatteleminen tyynnytti Azizia sitä mukaa kuin lähdönhetki lähestyi. Muhammed Latif oli lahjonut Antonyn, niin ettei tämä lähtenyt mukaan. Aziz ja Muhammed Latif kävelivät edestakaisin laiturilla keskustellen vakavasti keskenään ja päästen vihdoin yksimielisyyteen siitä, että he olivat ottaneet mukaansa niin paljon palvelijoita, että heidän piti jättää heistä pari kolme Marabarin asemalle. Aziz sanoi tekevänsä Muhammedille pari kepposta luolissa, ei epäystävällisyydestä, vaan huvittaakseen vieraitaan. Vanhus antoi siihen suostumuksensa; hän oli aina valmis joutumaan naurunalaiseksi ja pyysi Azizia menettelemään säälimättömästi. Ylpeänä merkityksestään hän alkoi kertoa siveetöntä juttua.
Kerro se joskus toiste, hyvä veli, sopivammassa tilaisuudessa, sillä nyt meidän täytyy, kuten olen jo sanonut, huvittaa ei-muhamettilaisia. Seurueeseemme kuuluu kolme eurooppalaista ja yksi hindu, emmekä saa unhottaa sitä. Meidän pitää osoittaa professori Godbolelle kaikkea mahdollista kunnioitusta, ettei hän tuntisi olevansa muita vieraita huonompi.
– Ryhdyn keskustelemaan hänen kanssaan filosofiasta.
– Hyvin ystävällistä sinun puoleltasi, mutta palvelijat ovat melkein tärkeimmät. Emme saa osoittaa huonoa järjestelykykyä. Saat nyt mennä. Toivon sinun selviytyvän kaikesta.
Huuto purdahnvaunusta. Juna oli lähtenyt liikkeelle.
— Laupias Jumala! huusi Muhammed Latif. Hän kiiruhti junaan hypäten vaunun portaille. Aziz seurasi hänen esimerkkiään. Se oli helppo temppu, koska sivuratojen junat lähtevät hyvin hitaasti liikkeelle. — Me olemme ketteriä kuin apinat, älkää olko huolissanne! hän huusi pitäen kiinni kaiteesta ja nauraen. Sitten hän kiljui: — Herra Fielding! Herra Fielding!