»Mikä häntä vaivaa?»
Hänen äänensä sointu sai tohtorin silmäilemään häntä entistä tarkemmin.
»Se, hyvä herra», vastasi hän vältellen, »on jokseenkin suora kysymys».
»Minulla on oikeus tietää se», keskeytti Craven nopeasti.
»Suonette anteeksi, jos kysyn, — mikä oikeus?» oli yhtä kerkeä vastaus.
Taaskin lehahti Cravenin kasvoille kuuma puna.
»Sen miehen oikeus, jonka olemassaoloa olette varsin luonnollisesti epäillyt», virkkoi hän raskaasti.
Tohtori oikaisi vartalonsa äkkinykäisyllä.
»Olette rouva Cravenin puoliso! Sitten suonette anteeksi, jos ilmaisen teille, ettette tullut hetkeäkään liian aikaisin. Olen vaimonne tähden hyvilläni, että se puhe on totta», sanoi hän vakavasti.
Craven seisoi jäykän liikkumattomana, ja hänen sydämensä tuntui taukoavan sykkimästä.