Tyttö naurahti hilpeästi vihjaisulle ja nousi pystyyn istumaan näyttääkseen, kuinka täysin valveilla hän oli. Lyhdyn valo osui hänen kasvoihinsa, ja Craven silmäili niitä tarkkaavammin kuin itse oikein aavistikaan. O Hara San kesti tarkastusta äänettömänä muutamia minuutteja, mutta kääntyi sitten katsomaan toisaalle, vääntäen hieman kasvojaan.
»Pidätkö minua kovin rumana?» tokaisi hän koetteeksi.
»En. Hyvin kauniina», vastasi Craven totuudenmukaisesti. Tyttö kallistui eteenpäin ja painoi sekunniksi poskensa hänen poskeaan vasten, sykertyen sitten jälleen hänen syliinsä ja naurahtaen onnellisena. Mies sytytti savukkeen ja heitti tulitikun kuistin kaiteen ylitse.
»Mitä sinulla on kerrottavaa, O Hara San?»
Tyttö ei virkkanut mitään vähään aikaan eikä sittenkään vastannut kysymykseen. Hän kiersi kätensä Cravenin kaulaan, veti hänen päätään lähemmäksi itseään ja katsoi häntä vakavasti silmiin.
»Rakastatko minua?» kysyi hän, hiukan arkaillen.
»Tiedäthän, että rakastan sinua», vakuutti mies rauhallisesti.
»Hyvin paljonko?»
»Hyvin paljon.»
O Hara Sanin silmät värähtivät, ja hänen käsiensä ote heltisi.