Leslie Atherton kiskaisihe uudelleen istumaan.
»Taivutit!» pamautti hän. »Kirotun kummallinen käsitys taivuttamisesta. Shanghaijasit, niin minä sitä nimitän. Keksi minut käsiinsä kerhosta kello viisi, ja lähdimme merelle kello kahdeksan. Jollei palvelijani olisi pitänyt merestä ja kovin mielellään itse tullut mukaan retkelle, olisin joutunut matkaamaan maapallon ympäri siinä asussa, joka oli ylläni — ja Jermynin keikarivaatteista olisi ollut minulle suunnilleen yhtä paljon hyötyä kuin jostakin valmiiden vaatteiden myymälässä riippuvasta puvusta. Taivutti? Hölynpölyä! Jermynistä oli leikillistä lähteä valtamerelle muutamien minuuttien pituisen valmistusajan jälkeen ja näyttää Ninalle, ettei hän häikäillyt. Mielipuolista huumoria.» Hän laskeutui veltosti selälleen ja levitti kasvoilleen laajan silkkisen nenäliinan.
Barry Craven kääntyi isäntänsä puoleen harmaissa silmissään huvitetun utelias ilme.
»No?» kysyi hän vihdoin.
Atherton vastasi hänen katseeseensa hymyillen hieman hämmentyneenä.
»Se ei sittenkään ole ollut niin moitittavan hullua», virkkoi hän rauhallisesti.
»Kiinalainen ruumisarkkulaiva 'Friscosta olisi ollut riemuisa verrattuna tähän matkaan», tokaisi purevan ivallinen ääni silkkisen nenäliinan alta.
»Olen tuntenut olevani raakalainen aina siitä saakka, kun loittonimme Sandy Hookin näkyvistä», jatkoi Atherton, katsellen rannalla tuikkivia tulia, »ja tänne saavuttuamme en enää jaksanut kestää, vaan sähkötin Ninalle palaavani heti. Olen varsin valmis kärsimään nöyryytyksen ja kaiken muun — oikeastaan nautin siitä», lisäsi hän, ujosti naurahtaen.
Valtaisin ponnistuksin hänen veljensä kiskoi suunnattoman ruhonsa kansituolilta.
»Nöyryytyksen! Huuh!» murahti hän halveksivasti. »Nina teurastaa juotetun vasikan, laskee kunniakkaan sädekehän päähäsi ja kutsuu pitoihin kaikki naapurit, 'sillä tämä tuhlaajapuolisoni on palannut luokseni'!» Hämmästyttävän vikkelästi hän kumartui väistääkseen kirjan, jonka Atherton sinkautti hänen päätänsä kohti, ja pudisti moittivasti paksua etusormeaan.