Johtajatar kohotti kättään torjuvasti.
»Oh — armeliaisuutemme varassa. Se tuskin on sopiva sana —» vastusti hän.
Craven otti taskustaan maksuosoituslehtiön.
»Kuinka paljon on suoritettavaa, kaikesta?» sanoi hän mutkattomasti.
Johtajatar otti ruusupuiseen laudoitukseen nojaavasta lipastosta kirjan, silmäili sitä ja lausui ilmeisen vastahakoisesti summan.
»Gillianille ei sitä ole ilmaistu, mutta kymmeneen vuoteen ei monsieur Locke ole maksanut mitään.» Hänen äänessään oli valitteleva sointu. »Tällaisessa laitoksessa on pakko noudattaa tiukkoja periaatteita. Vain harvoin voimme tehdä poikkeuksen, vaikka houkutus on usein suuri. Pää ja sydän — voyez vous, monsieur — vetävät eri suuntiin.» Samassa hän sujautti kirjan lokeroonsa, ikäänkuin sen koskettaminenkin olisi ollut vastenmielinen. Vilkaistuaan ensin ohimennen hänelle ojennettuun maksuosoitukseen hän sitten katsoi siihen tarkemmin, ja taaskin kohosi puna hänen tunteikkaille kasvoilleen.
»Mutta monsieur on kirjoittanut kolminkertaisen summan», jupisi hän.
»Ettekö ottaisi vastaan ylijäämää», ehätti Craven pyytämään, »holhokiltani käytettäväksi mihin sopivaksi katsomaanne tarkoitukseen tahansa? Panen vain yhden ehdon — en toivo hänen saavan tietää, että meidän kesken on lainkaan ollut raha-asioiden järjestelyä.»
Hänen äänensä oli miltei jyrkkä, eikä nunna voinut enää estellä, vaan otti vastaan lahjan, joka silminnähtävästi johtui sydämen hyvyydestä, mutta jota hän silti piti eriskummaisena. Hän ei voinut muuta kuin taipua antajan päätökseen kiitollisuuden ja arkailun sekaisin tuntein. Vaikka tytön tulevaisuus olisikin ollut epävarma, toivoi hän kuitenkin sydämensä sisimmässä, ettei tämä erikoislaatuinen holhooja olisi saapunut häntä vaatimaan. Hänen anteliaisuutensa oli silminnähtävä, mutta —. Kun hän lukitsi paperiliuskan lipastoon, painoi häntä epämääräinen rauhattomuus. Mutta kävipä hyvin tai huonosti, asia ei ollut hänen määrättävissään. Hän oli puhunut kaikki, mitä osasi. Loppu oli Jumalan kädessä.
»Otan sen vastaan», virkkoi hän, »perin kiitollisena. Sen avulla voimme toteuttaa kauan toivomamme suunnitelman. Runsas lahjanne riittää ylenmäärin tasoittamaan tien siihen. Lähetän nyt Gillianin luoksenne.»