»Kyllä, Jaappani on imeytynyt ytimiini.»
»Laiskanlaista elämää, eikö niin?»
Athertonin venyttelevä ääni ei ollut muuttunut huomattavasti, mutta
Craven käänsi nopeasti päätään ja katsahti häneen, ennenkuin vastasi.
»Minä olen laiskanlainen mies», sanoi hän sitten rauhallisesti.
»Kalliovuorilla et ollut laiska», muistutti Atherton tiukasti.
»No, kyllä minä olin. Laiskuutta on monenlaista.»
Atherton viskasi sikaarinsa pätkän mereen, valitsi uuden ja katkaisi sen pään huolellisesti.
»Onko sinulla vielä se jaappanilainen poika, joka oli palveluksessasi
Amerikassa?»
»Joshio? Kyllä. Otin hänet hoiviini kymmenen vuotta sitten San
Franciscossa. Nyt hän ei enää lähde luotani.»
»Pelastit hänen henkensä, eikö niin? Hän kertoi minulle pitkän tarinan eräänä päivänä leirissä.»