»Minkä tähden?»
»Sen tähden, että Horringford Egyptissä ja Horringford Englannissa ovat kaksi hyvin erilaista ihmistä. Tiedän sen — koska olen sen nähnyt. Se on vain ajatus; se saattaa luonnistua. Joka tapauksessa kannattaa koettaa.»
»Entäpä jos lady Horringford ei taivu sulavan kielesi neuvoihin?»
»Kyllä hän taipuu — ennenkuin jätän hänet rauhaan», vakuutti Peters jurosti, purskahtaen sitten nauramaan. »Hänen tämänaamuisesta haastelustaan arvasin hänen hieman säikähtäneen, että oli pistänyt sormensa mehiläispesään. En usko hänen olevan pahoillaan päästessään vähäksi aikaa muuanne antaakseen kaiken jälleen rauhoittua. Siihen mennessä hän voi hiljalleen tasaantua ja ilmoittaa Egyptiin lähdön syyksi vetäytyäkseen lopullisesti pois koko hommasta.»
»Onko Sandrassa mielestäsi suurempi syy kuin Horringfordissa?» kysyi neiti Craven äänessään uhitteleva soinnahdus.
Peters kohautti olkapäitään. »Minusta on vikaa heissä kummassakin. Mutta ennen kaikkea moitin järjestelmää, josta koko pulma on saanut alkunsa.»
»Tarkoitatko, että Sandran olisi pitänyt itsensä saada valita puoliso itselleen? Hän oli vasta lapsi —»
»Ja Horringford oli niin helkkarin oivallinen sulhanen», pisti Craven kyynillisesti väliin, siirtyen tuoliltaan pieluspeitteiselle pesäristikolle.
Gillian istui neiti Cravenin tuolin käsinojalla, sovitellen pasianssikortteja nahkaiseen koteloon. Hän katsahti nopeasti toisiin.
»Minä olen luullut, että Englannissa kaikki tytöt valitsevat puolisonsa ja että he menevät naimisiin oman mielensä mukaan», virkkoi hän kummastuneena.