»Tahtoisin keskustella kanssasi Gillianista.» Barry katsahti häneen terävästi. »Mitä Gillianista?» Kysymys oli jyrkkä, miehen äänessä melkein epäilyksen vivahdus, ja täti liikahti rauhattomasti.
»Herran nimessä, poika, älä vain karkaa kurkkuuni», torjui hän, naurahtaen hermostuneesti. »Gillianista ei ole sanottavaa muuta kuin kaikkea kaunista, hyvää ja herttaista, mutta siinä ei sittenkään ole kaikki — on vielä muutakin. Minun on vaikea sitä lausua. Se on vakava asia, Barry, ja koskee Gillianin tulevaisuutta.» Hän pysähtyi, toivoen Cravenin huomauttavan jotakin, mikä helpottaisi hänen tehtäväänsä. Mutta mies ei virkkanut mitään, ja vilkaistessaan häneen salavihkaa täti näki hänen kasvoillaan omituisen kivettyneen ilmeen, johon hän oli viime aikoina tottunut. Outo vaiteliaisuus, joka hänestä vielä tuntui niin kummalliselta, näytti taas äkkiä vallanneen Barryn. Hän tukahdutti huokaisun ja ehätti jatkamaan.
»Onkohan mieleesi koskaan johtunut ajatella Gillianin tulevaisuutta? Se on usein askarruttanut minun mieltäni, ja viime aikoina on minun ollut omistettava sille vakavampaa huomiota. Aika on kulunut niin nopeasti. On vaikea uskoa, että hänestä tuli sinun holhokkisi jo lähes kaksi vuotta sitten. Hän täyttää kaksikymmentäyksi vuotta maaliskuussa — tulee täysi-ikäiseksi ja omaksi valtiaakseen. Kysymys on — mihin hän ryhtyy?»
»Ryhtyy? Ei ole kysymystäkään, että hän ryhtyisi mihinkään», vastasi
Craven lyhyesti.
»Tarkoitatko, että hänen tultuaan täysi-ikäiseksi pysyy kaikki ennallaan, ettei sitten mikään muutu?» Neiti Craven silmäili häntä uteliaasti.
»Kyllä. Miksi en tarkoittaisi?»
»Tunnet Gilliania huonommin kuin luulin.» Vanha pureva sävy soinnahti terävästi tädin äänestä.
Barry näytti kummastuneelta. »Eikö hänen ole hyvä olla täällä?»
»Hyvä!» Neiti Craven naurahti omituisesti. »Se on pieni sana merkitäkseen niin paljon. Kyllä, hänen on hyvä — hyvä olla kaiket päivät — mutta se ei pidätä häntä täällä. Hän rakastaa Towersia, hän on ihastunut tilaan, hänen laajassa sydämessään on sopukka kaikille täkäläisille, mutta sekään ei häntä pidätä. Oman ajatustapansa mukaan hänen on maksettava velka, ja opiskellessaan, työskennellessään, toivoessaan hän on kaikkina näinä kuukausina pyrkinyt siihen päämäärään. Hän on päättänyt itse raivata itselleen tien maailmassa, korvata kaikki, mitä hänen tähtensä on kulutettu —»
»Tuo on typerää hölynpölyä», keskeytti Barry kiivaasti.