Vapisten Gillian koetti irtautua hänestä, huudahtaen katkerasti. »Te tarjoatte minulle almua», valitti hän, kiskoen käsiään irti.
Mutta Craven puristi niitä entistä lujemmin. »Pyydän sinua säälimään kovin yksinäistä miestä», vakuutti hän hellästi. »Pyydän sinua hyvin yksinäisen kodin hoitajaksi. Sinä olet tuonut päivänpaistetta Towersiin, olet luonut päivänpaistetta monen tällä tilalla asuvan ihmisen elämään. Pyydän sinua jäämään tänne, missä sinua niin paljon kaivataan — niin paljon — rakastetaan.»
Sitten hän päästi Gillianin irti, ja epävarmoin askelin tyttö meni takan luokse. Hetkisen hän seisoi siellä, tuijottaen hiipuviin kekäleihin, sormiensa nytkähdellessä suonenvedontapaisesti, ja vaipui sitten tuolille, sillä hänen tutisevat jalkansa pettivät. Craven tuli hänen luokseen ja kumartui kohentamaan tulta palamaan. Tyttö katseli salaapäin hänen punertavan hohteen valaisemia kasvojaan, ja hänen silmiinsä kihosivat kirvelevät kyyneleet. Mutta omituista, hän ei ajatellut yksinomaan itseään. Tuntien toivotonta, sietämätöntä tuskaa hän kadehti sitä toista naista, jota Barry oli rakastanut. Sillä Barryn sanoilla oli saattanut olla vain yksi merkitys, ja hänen kuvittelemansa suuri murhe näytti äkkiä saavan selityksen. Minkähänlainen se nainen oli ollut, oliko hän kuollut — vai oliko hän osoittautunut arvottomaksi? Ja viimeinen ajatus nostatti hänen mielessään rajun, äkillisen harmin puuskan — miten oli nainen, joka oli saavuttanut Barryn rakkauden, saattanut viskata sen takaisin miehen jalkoihin, tarpeettomana? Kateellisia kyyneliä kumpusi ilmoille, ja hän pyyhki ne salaa pois.
Mutta sitten hänen ajatuksensa kohdistuivat Craveniin, ja hänet valtasi sääli. Kuoleman tai uskottomuuden tähden ei rakkaus ollut tuottanut hänelle riemua — hän oli kärsinyt, kuten hän itse, Gillian, nyt kärsi. Hän vilkaisi miehen tukassa välkkyviin hopeisiin hiuksiin ja kasvojen syviin ryppyihin, ja hänen silmiensä tuskainen ilme muuttui ihmeellisen helläksi. Hän oli rukoillut tilaisuutta voidakseen osoittaa kiitollisuuttaan; jos tuon pyynnön täyttäminen huojentaisi miehen elämää, jos hänen läsnäolonsa voisi tuoda lohtua Barryn yksinäisyyteen, niin eikö sekin ollut enemmän kuin mitä hän olisi koskaan rohjennut toivoa? Helposti saattoi käsittää, että Craven oli turvautunut häneen. Barryllä oli yllin kyllin miesystäviä, mutta naisia hän karttoi avoimesti ja peittelemättä. Hän oli tottunut nuoren holhokkinsa läsnäoloon Towersissa, hänen ehdottamansa avioliitto ei aiheuttaisi kovinkaan suuria muutoksia elämän jokapäiväiseen kulkuun, johon hän oli sopeutunut. Jos siis suostumalla siihen voisi jossakin määrin maksaa…
Kohennettu tuli täytti huoneen pehmeällä, lepattavalla valolla, loi kummallisia varjoja verhotuille seinille ja paljasti tytön pingoittuneet, kalpeat kasvot säälimättömästi. Craven oli noussut pystyyn ja silmäili häntä. Gillian huomasi toisen tarkastelevan häntä ja säpsähti, samalla kun kuuma, tuskastuttava puna hitaasti levisi hänen kasvoilleen ja kaulalleen. Craven puhkesi puhumaan äkkiä, ikäänkuin olisi väkisin työntänyt sanat suustaan:
»Tahtoisin sinun täydelleen tajuavan, mitä minun kanssani solmittu avioliitto merkitsisi, sillä pyydän sinulta hyvin suurta uhrausta. Mitä tapahtuisikin, sinä olisit sidottu minuun. Jos» — hänen äänensä petti hetkiseksi — »jos joskus kohtaisit miehen — johon rakastuisit — ja olisit vaimoni, et olisi vapaa noudattaaksesi sydämesi ääntä».
Gillian tuijotti suoraan eteensä kädet tiukkaan kierrettyinä polvien ympäri ja värisi hieman. »En milloinkaan — tahdo mennä naimisiin — sillä tavoin», virkkoi hän tukahdutetusti.
Craven hymyili surumielisesti. »Nyt ajattelet siten — olet hyvin nuori», huomautti hän, »mutta meidän on muisteltava tulevaisuutta».
Tyttö ei vastannut, ja alkaneen hiljaisuuden aikana mies aprikoi, mikä oli saanut hänet lausumaan huomautuksen, joka saattaisi tehdä hänen aikeensa tyhjäksi. Missä muussa tapauksessa hyvänsä se olisi saattanut olla suorastaan rehellisyyden vaatima, mutta nyt hänen ei olisi pitänyt sitä uskaltaa. Hän liikahti kärsimättömästi. Sitten hän äkkiä kumartui eteenpäin, laski kätensä Gillianin olkapäille ja nosti hänet hellävaroen pystyyn.
»Gillian!»