Hitaasti tyttö kohotti päätään. Hän tuskin jaksoi kestää Barryn kosketusta, mutta hän koetti hillitä vapisevia jäseniään ja katsoi uljaasti Cravenia silmiin, kun hän alkoi uudelleen puhua.
»Jos suostut tähän — vaikka se liitto on mariage de convenance — teen kaiken voitavani tehdäkseni elämäsi onnelliseksi. Olet vapaa kaikissa suhteissa. En pyydä muuta kuin sitä, että pidät minua ystävänä, johon aina voit turvautua kaikissa vaikeuksissa ja pulmissa. Saat olla täydelleen oma itsesi, määrätä aikasi ja harrastuksesi. Minä en sekaannu asioihisi millään tavoin.»
Hän silmäili tyttöä tarkoin, koettaen lukea, mitä hänen tutkimattomien ilmeittensä takana piili. Hänen katseensa oli lempeä, mutta hänen silmissään oli kummallinen välke, jota Gillian ei ymmärtänyt. Ja hänen äänensä pani tytön ymmälle. Gillian oli hämmentynyt, hänen mielessään risteili ristiriitaisia epäilyksiä. Miehen selittämätön ehdotus sai hänet arkailemaan, hän ei jaksanut käsittää tämän hämmästyttävän esityksen voivan johtua muusta kuin tavattomasta auliudesta ja hyvyydestä, joka täytti hänen mielensä kiitollisuudella, mutta jota vastaan hänen luontonsa kapinoi.
»Te teette sen säälistä!» parahti hän surkeasti.
»Jumalan edessä vannon, etten tee sitä säälistä», vastasi Craven niin odottamattoman kiivaasti, että se hämmästytti Gilliania, ja hänen olkapäitään puristavien väkevien käsien äkillinen kouristus osoitti ensi kerran hänelle, kuinka voimakas mies oli. Hän ajatteli sitä ihmeissään. Jos asianlaita olisi ollut toisin, jos Barry olisi rakastanut häntä, niin kuinka ilomielin hän olisikaan antautunut. Se olisi erottanut hänet tuntemattomasta maailmasta, joka hänen itseluottamuksestaan huolimatta joskus näytti synkältä ja jonka uhkaavia kauhuja hän ei silloin uskaltanut kuvitella. Barryn turvallisessa sylissä hän ei olisi ikinä pelännyt mitään, Barryn voima olisi ollut hänen turvansa koko elämän ajan. Ja saisihan hän vieläkin turvautua Barryn voimaan, jos tahtoisi, vaikkakaan ei niin läheisesti. Äkkiä kuvastui suunniteltu tulevaisuus hänelle uudessa valossa, hänen itsevarmuutensa raukesi äkkiä, jättäen hänet pelon ja yksinäisyyden kauhun valtaan. Cravenin kosketus oli tuhonnut hänen itseluottamuksensa. Se oli tehnyt muutakin. Hänestä tuntui, että mies oli kosketuksellaan jollakin selittämättömällä tavalla vaatinut häntä omakseen. Ja Barryn käsien yhäti painaessa hänen olkapäitään hänellä oli kummallinen tunne, ettei hän kyennyt vastustamaan. Barry oli vakuuttanut, ettei hänen tarjouksensa vaikutin ollut sääli. Hän oli väittänyt, ettei rakkaus ollut häntä varten. Mikä sitten saattoi hänen vaikuttimensa olla? Gillian ei jaksanut sitä käsittää.
»Ettehän valehtele minulle?» kuiskasi hän epäilyksen kiusaamana.
»Toivotteko — tätä avioliittoa — tosissanne?»
Craven katsoi häntä vakavasti silmiin.
»Toivon sitä todenteolla», vastasi hän lujasti.
»Sallisitteko minun jatkaa työskentelyäni?» sopersi tyttö, tahtoen voittaa aikaa.
»Johan sanoin, etten sekautuisi asioihisi millään tavoin, että saisit olla vapaa kaikissa suhteissa», sanoi Barry ja ikäänkuin luvatun vapauden vakuudeksi hänen kätensä heltisivät Gillianin olkapäiltä.